Olemme kuulleet sanoman tyhjästä haudasta. Se herättää joissakin hämmennystä, toisissa kysymyksiä, varovaista toivoa, joissakin uskoa. Kuljemme ylösnousseen seurassa kuin kysyen, oletko se varmasti sinä, Jeesus? Kristinusko syntyi uskosta ylösnousseeseen Kristukseen, joten olemme aivan keskeisimpien kysymysten äärellä.

Kristillinen usko seisoo tai kaatuu Jeesuksen Kristuksen ruumiillisen ylösnousemisen mukana. Ellei Jeesus noussut haudasta, on uskomme turhaa.

Tämä on ydinkohta uskossamme, mutta se on samalla hyvin vaikea kohta. Martti Luther totesi aikanaan, että ylösnousemuksesta kertova uskonkappale on kaikkein tärkein, mutta samalla kaikkein vaikein uskoa. Muutkin ovat vaikeita, mutta tämä on kaikkein vaikein, koska mikään muu opinkohta ei niin räikeästi ole ristiriidassa oman kokemuksemme kanssa kuin tämä. Näemmehän, kuinka jokainen kuolee ja kuinka ruumiit eri tavalla tuhoutuvat.

Meidän ajallemme on tyypillistä, että uskosta vieraantuneet pitäytyvät tieteelliseen maailmankuvaan ja hylkäävät uskon kuvitellen, että se on ristiriidassa yhden jos toisenkin tieteellisten tutkimustuloksen kanssa. Olisi ihan oman kirjoituksen aihe käydä läpi sitä, miten ja miksi usko ja tiede eivät kilpaile eivätkä ole ristiriidassa, vaan puhuvat eri todellisuudesta. Sitä, mikä on uskomme kohde, Jumala ja Jeesuksen sovitustyö, Jeesuksen jumaluus, ei mikään tieteen teoria todista vääräksi, mutta ei myöskään oikeaksi, sillä uskomme kohdistuu asioihin, jotka ovat järjen ja siten tieteen ulottumattomissa ja sen toimintapiirin ulkopuolella.

Usko ei ole sellaisen totena pitämistä, minkä järjellä voimme tajuta vääräksi. Se on sellaisenkin mahdolliseksi myöntämistä, mitä emme järjellä voi tajuta ollenkaan.

Joitain inhimillisen kokemusmaailman piiriin kuuluvia tapahtumia kristillinen uskomme edellyttää. Niistä Jeesuksen historiallisuus ja väkivaltainen kuolema ovat kutakuinkin kiistattomasti ja ilman epäilyksiä totta. Niin kristinuskon kannattajat kuin vastustajat myöntävät tämän. Jäljelle jää Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus, jota uskomme edellyttää, mutta josta meillä ei ole tieteellistä varmuutta eli se jää uskon asiaksi. Tässä uskomme tulee osittain myös järjen alueelle ja se on meille yhtä hämmentävää kuin aikanaan matkalaisille Emmauksen tiellä.

Mitä jos Jeesuksen hauta ei olisikaan tyhjä? Periaatteessa siitä voisi olla todisteita. Kukaan ei tule ikinä todistamaan, ettei Jumalaa ole, mutta Jeesuksen luut voisivat teoriassa löytyä, ja teoriassa, joskaan ei käytännössä, voisimme ne tunnistaa. Kristillinen usko ei ole uskoa vain Jeesuksen sielun ja hengen ylösnousemukseen tai hänen opetustensa ja sanomansa elämään hänen kuolemansa jälkeen. Kristillinen usko on uskoa myös Kristuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen ja sitä myötä uskoa voittoon kuolemasta ja uskoa meidän ruumiimme ylösnousemukseen ja iankaikkisen elämän mahdollisuuteen. Siksi meillä on tässä Emmauksen tietä kulkiessa pelissä paljon, ja siksi on ymmärrettävää, että myös järkemme askartelee ylösnousemusta puoltavien ja sitä vastustavien asioiden kanssa. Emme näillä järkeilyillä voi saavuttaa varmuutta, mutta haluamme kai selvittää, että emme yritä uskoa johonkin, joka näyttää aivan ilmeisen väärältä.

Tyhjä hauta

Ylösnousemuksen puolesta ja vastaan todisteita etsineet ovat ehkä eniten pohtineet väitettä tyhjästä haudasta. Jo Uudessa testamentissa kerrotaan juutalaisten Jeesuksen vastustajien tuoreeltaan selittäneet tyhjää hautaa syyttämällä opetuslapsia Jeesuksen ruumiin varastamisesta. Varkauden estämiseksi oli kuitenkin tehty kaikki mahdollinen, oli kiveä, sinettiä ja sotilaita. Eikä sitä paitsi kellään oikein ollut syytä varastaa ruumista. Ja mikä merkittävintä: vastapuolen syytös varastamisesta oli samalla todistus siitä, että hauta oli oikeasti tyhjä.

Väite, että todistajat – ainakaan kaikki – olisivat olleet väärällä haudalla, ei ole uskottava, sillä suuri joukko ihmisiä tiesi haudan paikan, koska se kuului Joosef Arimatialaiselle, joka oli huomattavassa asemassa ja jonka moni tunsi. Myös roomalaiset tiesivät paikan. Tämä teoria ei liioin selitä Jeesuksen ilmestymisiä. Evankeliumien hautauskertomukset vaikuttavat muiltakin osin luotettavilta, koska ovat täynnä historiallista faktatietoa, joka pitää yhtä muiden lähteiden kanssa.

Tyhjää hautaa pidettiin tosiasiana, se oli yleinen puheenaihe, josta kohistiin. Kysymys koski siis syytä ja selitystä, mutta koska järkevää selitystä ei löytynyt, oli pelko ja hämmennys melkoinen.

Emmauksen tielläkin oppilaat kertovat, että muutamat naiset heidän joukostaan ovat saattaneet heidät hämmennyksiin, kun he kävivät varhain aamulla haudalla, mutta eivät löytäneet ruumista. Tyhjä hauta, jota kaikki pitivät totena ja joka on jo yksi todiste meidän silmissämme, sai silloin ihmiset hämmennyksiin ja pois tolaltaan.

Ylösnousemusilmestykset

Vasta ylösnousemusilmestykset muuttivat kaiken. Mitä silloin siis tapahtui? Vaihtoehtoja on kolme: Joko opetuslapset valehtelevat, tai opetuslapset näkivät hallusinaatioita eli kuvittelivat kohtaamiset tai Jeesus kuolleista herännyt Jeesus todella ilmestyi heille.

Kun kymmenet ja sadat ihmiset kertovat ilmestyksistä ja kun Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin vielä näiden ihmisten eläessä, eivät keksityt asiat olisi voineet levitä. Eikä valehtelun kanssa sovi yhteen se tieto, että 10 opetuslasta kuoli marttyyrina. Kukapa uhraisi henkensä asian puolesta, jonka tietää vääräksi?
On väitetty myös, että Jeesuksen ilmestymiset olivat harhanäkyjä tai kuvitelmia. Jonkinlainen hallusinaatioteoria olisi ehkä ollut hetken ajan merkityksellinen, jos Jeesus olisi ilmestynyt vain yhdelle ihmiselle, mutta useiden kymmenien ihmisten hallusinaatiot neljänkymmenen päivän aikana kuulostavat poissuljetuilta. Sitä paitsi harhanäkyyn perustuvat ylösnousemuspuheet olisivat loppuneet, kun juutalaiset ja roomalaiset olisivat näyttäneet Jeesuksen ruumiin. Se olisi lopettanut kristinuskon alkuunsa.

Ilmestymiset olivat konkreettisia: Oppilaat söivät mestarinsa kanssa, kulkivat ja keskustelivat hänen kanssaan, näkivät ja tunnustelivat keihään ja naulan jälkiä hänen käsissään. Jeesuksen kohdanneita oli iso joukko.
Kirkon synty

Yksi todiste ylösnousemuksen puolesta on kristillisen kirkon synty. Ennen Jeesuksen kuolemaa ei ylösnousemususkoa hänen seuraajillaan ollut, ei edes tyhjän haudan jälkeen, mutta kohtaaminen Emmauksen tiellä ja muut Jeesuksen ilmestymiset saivat oppilaat uskomaan Jeesuksen ylösnousemiseen ja läksivät sitä kertomaan ympäri silloin tunnettua maailmaa. Jokin muutti pelokkaat ja karanneet oppilaat rohkeiksi julistajiksi.

Legenda?

Kun kuuntelee tämän päivän ateistien keskustelua kristinuskosta, yksi yleisimpiä ylösnousemusta vastustavia perusteita näyttää olevan väite legendasta eli vähitellen muodostuneesta tarinasta. Ensinnäkään legenda-teoria ei selitä tyhjää hautaa, ei myöskään kristinuskon syntyä niin nopeasti. Ylösnousemus kirjattiin muistiin varsin pian tapahtumien jälkeen, legendat syntyvät paljon hitaammin. Kyllä legendojakin toki syntyi Jeesuksen ylösnousemuksen ympärille n. 150 vuotta myöhemmin ja ne olivat tyyliltään värikkäitä satuja, eivät niukan toteavia, kuten evankeliumit.

Onko maailmankuvassamme tilaa Jumalalle?

No joo, tällaisia nämä teoriat puolesta ja vastaan ovat, näitä olisi enemmänkin ja tätä pyörittelyä voisi jatkaa loputtomiin. Ylösnousemusta vastaan puhuvat näkökohdat ovat huteria, ylösnousemuksen puolesta puhuvat paljonvahvempia, mutta sitten on kuitenkin se perimmäinen ongelma, että kuolleista herääminen on yliluonnollinen asia, joka ei meidän kokemusmaailmassamme tunnu mahdolliselta ja jota meidän on vaikea uskoa, kun käymme asian kimppuun tällä tavalla järjen avulla. Ikään kuin mahdoton näyttää ilmeiseltä tai ilmeinen on kuitenkin mahdotonta, eli olemme järkemme kanssa umpikujassa.

Ratkaisevaa ylösnousemususkon kannalta ei siis ole, löydämmekö sille järkevät perusteet. Sellaisia ei yksinkertaisesti ole.

Mikäli maailmankuvaamme mahtuu vain se, mikä kokeellisesti tai mitattavasti on selitettävissä, meille jää ainoastaan ylösnousemuksen mahdottomuus. Se, mitä me olemme nyt kymmenen minuuttia yrittäneet tehdä eli selittää ja järkeillä mahdotonta mahdolliseksi, on oikeastaan aika epätoivoista ja säälittävääkin. Pelkän järjen varassa mahdollisuuksia jäisi kaikista vastakkaisista näkökohdista huolimatta vain yksi: ylösnousemus ”tapahtui oikeasti” vain Jeesuksen seuraajien päässä. Luukkaan kertomus Emmauksen tiestä ei olisikaan todellinen matka Jeesuksen seurassa, vaan ainoastaan virtuaalimatka täyttymättömiin toiveisiin.

Mikäli maailmankuvassamme on tilaa Jumalalle ja hänen mahdollisuuksilleen, olemme mahdollisen, ja kaiken äsken läpikäydyn vuoksi järjen valossakin aika todennäköisen äärellä. Jos Jumala on meille todellinen, kaikki maailman tapahtumat avautuvat meille tästä todellisuudesta käsin. Tieteellinen maailmankuva edustaa silloin tämän hetken käsitystä siitä, miten ja millaisen maailman Jumala on luonut ja mitä täällä Jumalan maailmassa on tapahtunut. Kaikkia Jumalan tekoja me emme pysty tutkimaan. Usko ei synny pelkästään Jumalan tekoja tutkimalla, vaan Jumalaa rukouksessa ja Raamatun sanassa kuuntelemalla. Se synnyttää meissä uskon. Sen tähden Emmauksen tien kulkijat vakuuttuivat Jeesuksen ylösnousemuksesta.

He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" Pääsiäisen sanoma, siis ei se kaikki järkeily pelkästään, vaan lupaukset, että Jeesuksen ylösnousemus merkitsee voittoa kuolemasta, iankaikkisen elämän mahdollisuutta myös meille, voi saada sydämemme hehkumaan.

Järkeily ja todisteiden läpi käyminen ei synnytä uskoa, mutta voi jonkun kohdalla auttaa raivaamaan esteitä Jumalan sanan kuulemiselta. Uskon synnyttää Jumalan Pyhä Henki, kun me evankeliumin sanassa kuulemme, että Kristus on kuollut meidänkin puolestamme ja riemullisella ylösnousemisellaan avannut meille tien ikuiseen elämään.

Meidän elämämme on kuin tie, jota me kuljemme Jeesuksen seurassa. Joku tunnistaa mestarinsa vähän aikaisemmin, toinen myöhemmin. Opetuslapset kutsuivat matkakumppanin luokseen syömään siinä vaiheessa, kun eivät vielä tunnistaneet Jeesusta. Epäilijä ja etsijä palaa uudelleen kuuntelemaan Jumalan sanaa, Jeesuksen opetuksia, ja vähitellen oppii tuntemaan Jeesuksen omana Vapahtajanaan.

Oppilaat tunsivat Jeesuksen siitä, kun hän otti leivän ja siunasi ja mursi sen samoin kuin kiirastorstaina. Me kokoonnumme tänäkin päivänä ehtoolliselle ja tunnistamme sen Kristuksen omien ateriaksi siitä, että vietämme sitä edelleen samalla tavalla Jeesuksen kehotuksen mukaan.

Kulkiessamme Jeesuksen seurassa, tehdessämme elämämme matkaa, saamme muistaa Jeesuksen sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25)

Kimmo Ansamaa

Lisää aiheesta:

http://www.miksiuskon.net/5_ylosnousemus_on_totta.html
http://www.nic.fi/~shn/tekstit/ynperman.htm
http://www.nic.fi/~shn/tekstit/ylosnouse.htm