Veljesvaino
Nuoruudessani kodissani oli kolme vinyylilvyä joululaulua. Niistä kahden kannessa oli joulupukki ja viimeisen kannessa luminen Suurkirkko. Levyistä kaksi oli meidän lasten suosiossa ja siten kovassa käytössä, minkä voi edelleen kuulla neulan pomppimisena ja rahinna, jos tahtoisi jostain syystä kaivaa vielä lp-levyn joulutunnelmaa tuomaan.
Nämä kaksi pitkäsoittoa sisälsivät riemukkaita joululauluja Nisse-polkasta siihen ”kun joulupukki suukon sai”. Iloiset iskelmäsävelet 1950-luvulta rapakon takaa ja tonttuparaatin henki tuntuivat aikanaan joulujuhlan iloon parhaiten sopivia. On kuitenkin kulunut jo ainakin viisitoista vuotta siitä, kun löysin sen kolmannen joululevyn harraspoljentoisine joululauluineen, joissa kuvataan usein elämän kovuuttakin. Ehkä aikuistuessa oppii ymmärtämään sen, että juhla voi olla kaunis, vaikka se ei olisikaan pelkää rekiretkeä ja kulkusten helinää. Suurten ilojuhlienkin tunnelmassa on syytä ottaa tosissaan elämän kaikki sävyt. Niiden ymmärtäminen voi saada meissä aikaa sellaisen mielenliikkeen, joka vie kohti sellaista toimintaa, joka ulottaa esimerkiksi meidän joulumme myös köyhimmän hökkelikylän lapsen arkeen.
Meillä kaikilla lienee siis joululaulusuosikkimme, jotka kylläkin saattavat vaihdella vuosien varrella. Aivan viime vuosina olen löytänyt musiikillisesti yhden vanhan joululaulun itselleni tärkeäksi. Se on Oi, joulu yö eli Adamin joululaulu. Jussi Björlingin ruotsinkielinen esitys on erityisen vaikuttava ja sopii mahtipontiseen makuuni. Tuon laulun sanoissa on eräskohta joka erityisesti tehnyt minuun vaikutuksen. Laulun sanoissa todetaan.:” orjuus on poissa, veljesvaino päättyi, siks’ Luojan kiitosta veisaamme vain”. Erityisesti sana veljesvaino on jotenkin karmivalla tavalla kovin paljon tunnetta sisältävä. Eikö olekin vahvailmaus, veljesvaino? Raamatullisesti ajatuksessa on yhtymäkohtia niin Kainin ja Abelin vaiheisiin kuin mm. Tapaninpäivän evankeliumiin. Kuitenkin sanana veljesvaino vie omat ajatukseni erityisesti Suomen historiaan. Itsenäisyytemme ensimmäisenä keväänä maassamme riehunut sota on tullut joskus kutsutuksi myös veljessodaksi, veljesvainoksi. Sen syvän traumaattisuuden kansallamme ymmärrän minäkin, vaikka ajan tapahtumat ovat tuttuja lähinnä koulukirjojen, lehtikirjoitusten ja tv-ohjelmien kautta. Maailman historiassa kansojen sisällä käydyt taistelut ovat olleet usein sodista kaikkein tuhoisimpia. Jos veli todella taistelee veljeään vastaan, sisällissodan hajoittava julmuus voi tuskin tulla vahvemmin piirrettyä.
Veljeys kuvaa erityisen vahvaa, samantasoista ja tärkeää sidettä ihmisten välillä. Raamatusta ei tasa-arvo -sanaa sellaisenaan löydy. Tämän sanan puuttuminen korvataan usein sanalla veljeys. Veljeys on jotain mitä voidaan kokea kaikkien ihmiset kesken, mutta myös Jumalan kanssa, joka Betlehemin yössä kerran syntyi veljeksemme ottaen orjan muodon. Kristityt ovat myös puhuteleet toisiaan veljiksi ja siskoiksi varhaisista ajoista alkaen. On hyvin surullista se, että myös uskon veljien ja sisarien välit voivat katketa ja hengellinen veljesvaino syttyä. Apostolien teoista alkaen me löydämme kirkon historiasta enemmän kuin riittävästi eroja, riitoja ja taistoja. Me saatamme tässä ajassa hämmästellä esimerkiksi niitä syitä, jotka aikaanaan ajoivat idän ja lännen kirkot erilleen liki tuhanneksi vuodeksi. Eräs merkittävä riitä käytiin ehtoollisleivän happamuudesta. Hämmästelle ehkä voimme mutta tuskin nauraa, sillä ehkä omassa ajassamme elää monia sellaisia kysymyksiä, jotka riistävät kristittyja eri kuppikuntiin ja poteroihin. Niistä sitten heitellään toisia niin, ettei kiistoilta joudeta siihen työhön, johin Jeesus meitä esimerkiksi rakkauden kaksoiskäskyssään ja lähetyskäskysään meitä ohjaa.
Evankeliumeista voimme lukea, kuinka Jeesus lähetti oppilaansa useasti työhön viemään eteenpäin sanomaa rauhan, ilon ja rakkauden voimasta - sanomaa Jumalasta. Usein Vapahtaja sanoi, ettei lähettilään työ ole helppoa. Hän jopa sanoi: "Minä lähetän teidät, kuin lampaat susien keskelle". Meitä ei lähetetä susiksi susien joukkoon vaan lampaiksi, joita hän itse kaitsee. Vaikka käärmeen oveluutta on tässä maaimassa joskus osoitettava, ei kristitty ole eikä saa olla peto. Kyyhkyjä, joiden tehtävänä on viedä rauhan viestiä maailman riitaisuuden keskelle. Tämä rauhanviesti on jouluyön viesti, joka toivottavasti saa hallita mieltämme myös näin loppiaisen jälkeen!
Tästä voit kuulla tuota sanomaa molemmilla kotimaisilla Adamin joululaulun sanoin:
O, helga natt: http://www.youtube.com/watch?v=9nrDfqoYzNo
Oi, jouluyö: http://www.youtube.com/watch?v=q0FLNwx89kM
Kirjoitti Antti Malinen Tapaninpäivän saarnan pohjalta






