On aika laittaa heijastin heilumaan. Aamut ovat entistä pimeämpiä ja päivä laskee aina vain aikaisemmin. Koulussa sanottiin, että heijastin on halpa henkivakuutus. Niin halpa, että melkoinen jokainen on joskus saanut sellaisen ilmaiseksi – lahjana. Miten joku niin pieni merkki voikin tuoda niin paljon turvaa?

Heijastimenhan voi laittaa vaikka taskuun, niin pieni ja kevyt se on. Siinä tosin piilee vara: heijastin voi unohtua taskuun. Kiireessä se myös hukkuu helposti. Jotta heijastin auttaisi siitä, on pidettävä huolta. Puhtaana ja esillä se loistaa parhaiten turvaatuovaa valoaan. Se valo suojelee sekä minua että myös muita kulkijoita.

Jo yhden heijastimen välähdys pimeässä herättää huomion. Jos pimeydessä on paljon heijastimia, niiden välke lyö melkein vasten kasvoja. Heijastin ei kuitenkaan loista omaa valoaan. Tarvitaan. valonsäde niiden itsensä ulkopuolelta.

Herra, minussa itsessäni ei ole valoa. Sinä olet aurinkomme. Anna meidän kantaa sinun kirkkautesi merkkiä, ristiä, niin, että sinun valosi saisi loistaa kauttamme maailmaan. Anna tuon hohteen olla meidän turvamme ja toisten apu.

Antti Malinen