Kerrotaan tarinaan vanhasta tarinaa pienestä, kirkasvetisestä metsälammesta, joka kätki sisäänsä jos jonkilaista elämää. Tässä lammessa eli pieni toukka, joka oli vain yksi monista ja monenlaisista. Nuorenelämänsä aikana se oli kulkenut lampea ristiin rastiin oppimassa uutta ja näkemässä kaikkea ihmeellistä. Lampi oli toukan maailma, jota se innolla tutki ja ihaili. Joskus harvoin näillä reissuillaan se oli näkevinään erikoisia väläyksiä - kuin varjoja toisesta maailmasta. Ne pohdituttivat toukkaa?

Lammessa asui myös hyvin vanha kotilo. Se oli usein keskustellut nuoren toukan kanssa kertoen menneistä ajoista ja siitä, mitä kaikkea lammessa ihmeellistä lammen kaukaisilla rannoilla oli. Tämän kotilon puoleen toukka myös kääntyi, kun oudot väläykset se mieltä vaivasivat. Kotilo vastasi: "Minä olen mitannut tämän maailman elämäni aikana monesti. Vakuutan sinulle, että vain se on olemmassa, jonka voi silmin selvästi nähdä ja mitä voi käsin koskettaa. Ei ole olemassa mitään muuta."

Toukka tyytyi tähän vastaukseen muttei tyystin lakannut ajattelemasta väläyksiä ja varjoja. Edelleen se toisinaan oli näitä kuvajaisia näkevinään mutta toisinaan niistä ei ollut tietoakaan, vaikka olisi miten koettanut tarkkailla. Eräänä päivänä toukka tunsi itsensä kovin väsyneeksi. Se jäi kaislan taitteeseen ja kehräsi ylleen valkoisen vaipan ja nukahti. Pian näytti siltä kuin toukkaa ei enää olisikaan.

Aikaa kului. Eräänä aamuna toukka havahtui. Se jätti valkeat käärinliinansa. Jokin veti sitä ylöspäin. Mutta se ei enää ollutkaan toukka vaan kaunis sudenkorento, joka kohosi lammen ylle. Kun se siellä lensi heitti aurinko sen varjon lammen pintaa ja syvällä lammen pohjamutaa vasten välähteli sudenkorennon varjokuva.

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan ylösnousseen kohtaamisesta:

"Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."
    Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."
    Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. "

Mitä sinä näet?

Antti Malinen