Äiti ilahtui rahasta suuresti ja pohti, miten monia huolia tuo raha voisi ratkaista. Mitä hän ostaisi ensimmäiseksi? Sitä pohtiessaan ovelle koputettiin. Kynnyksellä seisoi kerjäläinen, joka pyysi leipäpalaa. "Voi miten sinä mahdatkaan olla köyhä", ajatteli nainen: "Yksin, noin laiha ja raihnaiset vaatteetkin. Kyllä me aina jotenin perheenä tulemme toimeen." Niin äiti antoi juuri saamansa rahan tuntemattomalle kerjälaiselle.

Kerjäläinen ei tiennyt mitä ajatella. Tällä rahalla hän voisi huoleti elää monta viikkoa. Koditon kätki kolikon kenkäänsä ja lähti kohti siltaa, jonka alla hän tapasi yönsä viettää. Kun hän saapui kosteaan kotopaikkaansa, huomasi hän vierellään uuden asukkaan. Tuo tuntematon oli umpisokea ja raajarikko. Miten tuollainen rampa on tänne päässyt?, pohti lantin saanut koditon, "Eihän hän mitenkään voi saada koottua elantoaan tämän kaupungin kovilta kaduilta." Hän kaivoi kolikon kengästään ja työnsi sen uuden naapurinsa tutisevaan käteen.

Illan jo vaihtuessa yöksi saattui viisas vanha mies kulkemaan joenrantaa kävellessään samaisen sillan ali. Hän näki köyhän, sokean miehen istumassa keppinsä vieressä. Miehen kävi koditonta sääli. Hänen meni tämän luokse ja sanoi hieman nolona: " Minulla ei ole sinulle mitään muuta annettavaa kuin ystävyyteni." Nämä sanat nostivat kyyneleet sokea silmä kulmiin. Eihän maan päällä ole mikään arvokkaampaa kuin ystävyys. Jo välittävät sanat tuntuivat tuovan lämpöä yön kylmyyteen. Niinpä vanha rampa työnsi kätensä taskunsa ja nosti sieltä kultarahan tarjoten sitä uudelle ystäväällen sanoa. " Kiitos siitä, että rakastat minua."

Hyvä lukija, tämä tarina kantaa mukanaan samaa opetusta, josta Kristus usein puhui. Tämän viikon lukukappale Roomalaiskirjeestä kehottaa. "Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta." Vapahtajallamme on tämän maan päällä nyt vain meidän kätemme lauupeuden työhön. Eri puolilla maailmaa - tällä hetkellä erityisesti Haitilla - moni ihminen kaipaa sitä rakkautta, jota me voimme jakaa. Jos meille on suinkin liikenevä kolikko, on nyt hyvä aika laittaa se kiertoon. Herra tietää, miten montaa tarvitsevaa lahjamme voi ilahduttaa. Kehotan teitä tutustumaan oheisen linkin avulla Kirkon ulkomaanavun toimintaan ja pohtimaan, onko sinulla jotain annettavaa.

Antti Malinen