Pyhän Kolminaisuuden päivän evankeliumissa Jeesus lupaa: "...voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen". Aika hurja lupaus. Suomalaiset lottoavat, koska unelmoivat sellaisista hankinnoista, joita eivät muuten voi tehdä. Unelmoimme taloista, autoista, matkoista… (kuten 16.5. Cafekismus-illan sormiväritöissä, ks. kuvat).

Unelmiakin pitää olla, ja niistäkin saa kertoa Jumalalle. Unelmia saa yrittää toteuttaa. Tietenkään toiselle ei saa toivoa pahaa, mutta saako unelmoida ihan mistä vain hyvästä itselle?

Tarinoita haltijoille ja lampun hengille esitetyistä toiveista on vaikka kuinka paljon. Ja kuten tiedämme, usein se kolmas toive vesittää koko jutun. Lottovoittokin jää useimmilta saamatta – ja se, jolle voitto osuu, ei sillä ehkä löydäkään onnea. Rukousvastaustakaan ei tunnu kuuluvan.

Jeesuksen lupauksessa on kysymys on kuitenkin Jumalalle osoitetusta rukouksesta. Ja tokihan Jumalalle saa tuoda kaikki pyynnöt ja tarpeet, vaikkei hän mikään toiveidentäyttämisautomaatti olekaan. Eikä monenkaan pyynnöissä kysymys ole satujen haaveista, vaan todellisista vaikeuksista.

Tiedämme, että aidossakaan hädässä ei aina apua kuulu. Miten niin saa pyytää mitä ikinä haluaa ja saa sen? Johanneksen evankeliumissa lupaukseen liittyy ehto: Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte.

Kristuksessa pysyminen, usko ja turvautuminen häneen, hänen esimerkkinsä seuraaminen, tekevät meistä vähitellen enemmän Kristuksen kaltaisia. Seura tekee kaltaisekseen. Kristuksen seurassa hänen opetuksensa alkavat vaikuttaa niin, että haluamme noudattaa Jumalan tahtoa. Kristuksen seurassa alkaa miettiä enemmän muiden hyvää, vähemmän omaa etuaan. Alamme oikeasti haluta sitä, mitä Isä meidän –rukouksessa pyydämme: Tapahtukoon sinun tahtosi.

Kristuksessa pysyville on siis annettu lupa pyytää, mitä ikinä haluaa, koska he toivovat Jumalan tahdon toteutumista. Silloin pääsee myös itse Jumalan armon ja huolenpidon alaiseksi.