Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen syntyi kristillinen seurakunta. Apostolien teot  kertoo meille melko tarkasti ensimmäisten kristittyjen seurakuntaelämästä. Meille kerrotaan, miten ketään kärsivää ei jätetty pulaan. Ihmiset toivat omaisuutensa yhteiseen jakoon. Ulkopuolisetkin ihmettelivät, kuinka he rakastivat toisiaan. Eri yhteiskunnallisista kerroksista tulevat ihmiset olivat veljiä ja sisaria keskenään. Syntyy kuva, että siinä oli todellista Kristuksen esimerkin seuraamista. Pyhän Hengen vahvaa vaikutusta.

Toisaalta löydämme jo Raamatun lehdiltä viitteitä myös seurakunnan elämässä ilmenneistä ongelmista – riidoista, itsekkyydestä ja epäjärjestyksestä.

Miten me tänä päivänä elämme kristittyinä ja seurakuntana? Löydämme helposti paljon puutteita: ylenkatsomme toistemme tapaa uskoa, muodostamme erilaisia kuppikuntia, jotka eivät tule toimeen keskenään. Varmasti laiminlyömme myös velvollisuuttamme auttaa hädässä olevia, sillä itsekkäinä meidän on vaikea luopua omastamme. Emme ehkä ole tehneet kaikkemme työttömyyden tai syrjäytymisen ehkäisemiseksi? Toisaalta meidän tulee tunnustaa virheemme ja puutteemme, mutta on syytä varoa myös tarpeetonta syyttelyä ja panettelua. Vaikka parannuksen teko on kesken, ei se oikeuta perusteetonta arvostelua eikä kohtuutonta syyllistämistä.

Kuitenkin kristityt tekevät myös paljon hyvää, koska ovat itse kokeneet saaneensa Jumalan rakkautta. Moni yksinäinen on seurakunnassa kokenut tulleensa hyväksytyksi, moni avun tarvitsija on saanut avun, moni syrjitty on saanut puolestapuhujan.

Tämänkin päivän kristillinen kirkko on ja voi olla se Pyhän Hengen kirkko ja seurakunta, jossa ihminen tuntee, ettei häntä ole jätetty orvoksi, vaan häntä rakastetaan.

Toki kristillinen ihanne olisi sellainen kaunis rakkaudellinen pyhien yhteisö, jossa usko olisi ongelmatonta ja rakkaus täydellistä, mutta tällaista seurakuntaa ei edes Raamattu tunne. Samassa seurakunnassa ja samassa ihmisessä on sekä hyvää että huonoa. Seurakunnan ja yksityisen kristityn pyhyys on siinä, että meillä on voimanamme Pyhä Henki, joka tekee Kristuksen meille läsnä olevaksi. Kristuksen, joka on meidän vajavaisten, erehtyvien syntisten auttajamme ja armahtajamme.

Kristittyinä, Kristukseen uskovina me olemme samanaikaisesti syntisiä ja vanhurskaita. Tätä uskon salaisuutta eivät kirkkoa ja kristittyjä ulkopuolelta arvostelevat voi ymmärtää, sillä he näkevät joko hyvän tai huonon, mutta eivät voi ilman uskoa ymmärtää todellisuutta, jossa ihminen on saman aikaisesti syntinen ja pyhä.

Jeesus sanoo: Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.