Ihmisillä on mukava tapa antaa toisilleen lahjoja jouluna, syntymäpäivinä, hää- ja rippilahjoiksi ja muista syistä. Joku pieleen mietitty joululaulu rallattaa: …kuka lahjat ansaitsee…” Pitääkö lahja ansaita ja onko se sitten enää lahja?

Mitäpä jos sanoisit lahjan antajalle: "Ei kiitos, en halua ottaa lahjaa, pidä vain itse. Haluan mieluummin tienata sen joskus omalla työlläni." Jos joku näin sanoisi, olisivat muiden ilmeet varmaan näkemisen arvoisia. Ensin hölmistyneitä, sitten loukkaantuneita.

Lahjoja saa ottaa vastaan hyvillä mielin. Ne on rakkaudella hankittu ja niistä saa iloita. Joskus haluamansa voikin saada pelkästään lahjana ja siihen on tartuttava ajallaan.

Markuksen evankeliumissa (Mark. 10:17-27) kerrotaan rikkaasta miehestä, joka ei tätä vielä ymmärtänyt. Kaikkea ei saada edes rahalla eikä hyvällä käytöksellä. Mies oli omien sanojensa mukaan ollut mallikas jo nuoruudesta lähtien ja varmaan oikeasti elänyt melko hyvin Jumalan tahdon mukaan, ainakin parhaansa yrittänyt.

Kymmenen käskyä, tuo Jumalan antama rakkauden laki, on opeteltu varmasti jokaisessa rippikoulussa. Käskyjen tarkoitus ei ole tehdä meistä tekopyhiä ja omahyväisiä, ihailemassa itseämme ja omaa nuhteettomuuttamme. Tarkoitus ei ole myöskään lannistaa, ei osoittaa, ettei sinusta ole mihinkään, kun et näitä kykene noudattamaan. Käskyjen perimmäinen tarkoitus on rakkaus – rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. Jumala rakastaa jokaista ja antaa kaikkea hyvää ihmisille toisten ihmisten välityksellä. Jumala jakaa hyviä lahjojaan meille, ja me saamme jakaa niitä eteenpäin.

Evankeliumin rikkaalle omaisuudesta oli tullut rakkauden este. Mies oli varmaan saanut omaisuutensa ihan kunniallisin keinoin, ehkä jopa hyvän käytöksensä ansiosta eikä omaisuudessa sinänsä ollut mitään moitittavaa. Aineellisen hyvän Jumala on kuitenkin tarkoittanut paitsi meille itsellemme myös rakkauden välineeksi, siunaukseksi muille.

Kolehtihaavin osuessa kohdalle pohdimme omaa tehtäväämme ja velvollisuuttamme Jumalan luomassa maailmassa. Mitkä Jumalalta saadut lahjat ovat minulle? Mitkä minun on tarkoitus jakaa muiden kanssa? Se ei ole helppo kysymys.

Kun puhumme käskyistä, on tietysti helppo antaa ohjeeksi noudattaa Jumalan tahtoa ja omia ihanteita ja kehottaa lähimmäisenrakkauteen. Näiden kehotusten keskellä pitää kuitenkin varoa lankeamasta harhaan, että omilla hyvillä töillään voisi ansaita paikan taivaassa. Pelastuksen lahja on oikeasti Jumalan lahja ihmisille. Sitä emme saa edes lahjoittamalla koko omaisuutemme köyhille.

Toki voi olla niin, että omasta antaminen poistaa sisäisen esteen Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen, esteen uskolta ja Jumalaan turvautumiselta. Tästä varmaan oli kysymys Markuksen evankeliumin mainitseman rikkaan miehen tapauksessakin.

Kun seuraavan kerran saat lahjan, ota se iloisin mielin vastaan. Muista samalla, että Jumala on antanut myös lahjansa: pelastuksen lahja on annettu kasteessa. Ota myös se vastaan iloisena ja kiittäen, älä sano, ettet halua tai tarvitse. Kaiva Jumalalta saamasi lahja esiin erityisesti silloin tunnet ajautuneesi elämässä kovin kauas ihanteistasi ja käskyistä, ja ajattelet, että et ansaitse rakkautta Jumalalta. Ei sitä ansaita. Se saadaan lahjana.