Pelastusliiveistä tulee mieleeni ensimmäisenä rippikoulu. Ensimmäisenä päivänä käydään läpi leirin sääntöjä, mukaan lukien veneilysäännöt. Yksi veneilyyn liittyvä sääntö on, että veneeseen mennään vaan pelastusliivit päällä.

Tämä sääntö aiheuttaa välillä kapinaa. "Kyllä me uida osataan", "Pärjätään ihan hyvin ilman liivejä", sanotaan. Ja kuitenkin meistä jokainen tietää, miten helposti voimat ehtyvät, kun vene on nurin keskellä ulappaa.

Meille jokaiselle tarjotaan pelastusliivejä päälle elämän matkaa varten. Meidän päälle on itse asiassa kasteessa nämä liivit jo puettu. Joskus voi nousta mieleen ajatus, että hyvin tässä pärjää omillaan, ettei tarvitse ulkopuolelta tulevaa turvaa ja suojaa elämään. Meistä ei kuitenkaan kukaan tiedä, millon elämän vene kippaa ja iankaikkisuus kutsuu. Sen jos tietäisi, pitäisi tarkasti huolta, että pelastus on turvattu - liivit ovat päällä tukevasti.

On tärkeää, että meillä on yläkertaan välit kunnossa 24 / 7. Jeesus saa olla meidän Herra ja pelastaja. Hän ei pakota pukemaan pelastustaan ylleen eikä pakota siitä kiinni pitämään. Se valinta jokaisen on tehtävä itse.

Kun meillä on Jeesuksen ristinkuoleman meille lahjoittamat pelastusliivit päällämme, meidän on turvallista seilata elämän merellä - myötä- ja vastavirrassa.