Muutama vuosi sitten istuin Nestori Miikkulaisen tapaan Saimaan saaressa pikkuisen torpan portailla. En kuitenkaan katsellut norppia vaan kuultelin Radio Suomea, joka aina mökillämme soi. Niinpä: kesä ja kärpäset ja Radio Suomi soi. Toimittaja soitti kappaleen, joka tavallaan sopi ohjelman henkeen ja toisaalta ei. Se oli rytmikäs, hieman humoristinenkin mutta ennen kaikkea varsin teologinen. Siinä kerrottiin, kuinka paholainen vaanii joka kulman takana, ja pyydettiin Luojalta apua kiusausten voittamiseen.  Myöhemmin opin, että tämä Marko Haaviston Paha vaanii oli alkujaan Aki Kaurismäen elokuvasta Mies vailla menneisyyttä. Nyt tuo laulu on uusimmassa Nuoren seurakunnan veisukirjassa.

Paha todella vaanii. Viime sunnuntaina kirkossa kuultiin, kuinka paholainen kiusasi erämaan yksinäisyyteen rukoilua varten lähtenyttä Jeesusta. Paholainen vetosi Kristuksen nälkään tarjoilemalla mahdollisuutta ruokaa, hänen voimiinsa pyytäen häntä tekemään oloaan auttavan ihmeen, enkelien suojaa kehottaen Jeesusta itsetuhoiseen toimintaan ja lopulta, kun mikään muu ei auttanut, tarjosi paholainen Jeesukselle kaikkien maailman valtakuntien loistoa. Kaikki tämä oli tarjolla, jos Jeesus olisi vain luopunut aikeestaan rukoilla Jumalaa ja olisi sen sijaan kumartanut paholaista.

Useissa kielissä on paholaisella on sellainenkin nimi, jossa esiintyvät konsonantit STN. Suomessakin sielunvihollista kutsutaan Saatanaksi. STN on alkujaan hepreaa. Kirjanyhdistelmän voisimme kääntää verbiksi erottaa tai substantiiviksi erottaja. Tässä erottamisessa onkin paholaisen toiminnan ydin. Hän tahtoo erottaa meitä siitä, mikä meille on lopulta hyvää. Hän tahtoo erottaa meitä ensiksi Jumalasta ja sitten toisista ihmisistä.

Jeesus ei langennut Saatanan kiusauksiin. Meille ihmisille ei kuitenkaan tarvitse tarjota kovinkaan paljoa, kun usein jo luovumme hyvistä aikeistamme. Vanhan sanonnan mukaan tie kadotukseen on kivetty hyvillä aikeilla. Jo karkkipaastosta tulee helposti lipsuttua, jos joku heiluttelee makeispussia nenämme alla. Tämä ei ehkä ole vielä suuri lankeemus. Helposti me kuitenkin myös luovumme rukouksesta, jos eteen sattuu jotain "tärkeämpää" tai mielenkiintoisempaa. Ehtiihän sitä Jumalaa myöhemminkin muistaa. Eikä paholaisen tarvitse tehdä hartia voimin töitä silloinkaan, kun ihminen selän takana puhuu pahaa jopa ystävistään. Näin Erottaja edelleen erottaa meitä sekä Jumalasta että lähimmäisistämme. Hänen toimintansa tarkoitus on siis täysin päinvastainen Jeesuksen rakkauden kaksoiskäskyn opetuksiin nähden.

Kun Jeesus meni erämaahan, paholainen oli siellä. Paholainen tuntuu olevan myös siellä, missä me olemme. Oikealla tiellä pysyminen vaatii kilvoittelua, joka ei lopulta aina onnistu. Lankeemuksistamme huolimatta me olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on sellainen kaveri, jonka voimille Saatanakaan ei mitään voi. Ystävämme on oppaamme, puolustajamme ja armahtajamme. Hänellä on sellainen puolustusväline, jota paholainen kavahtaa. Tuo välinen on hänen harteillaan, se karkeaa puuta ja raskas kantaa. Silti hän sitoo siihen meidänkin taakkojamme. Hänen ristinsä voima säteilee meidänkin suojaksemme. Vain lähellä ristinmiestä on turvallista olla. Siis katso sieluni: Jumalan karitsa, joka kantaa maailman synnin.

Antti Malinen