Jeesus sanoi: "Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia."

Oletko koskaan ollut pilkkopimeässä enempää kuin pienen lyhyen ajan? Pimeys voi olla silloin todella pimeää ja silloin ei oikein uskalla liikkua kuin hitaasti, kädet ojennettuina varovaisin askelin. Jos esim. kirkkaasta huoneesta tulee pimeään ulos, niin hetken aikaa on ihan sokaistunut, kun se valo vaikuttaa vielä ennen kuin silmät tottuu pimeään.

Pimeässä kulkeminen on erittäin vaikeaa. Elämässäkin voimme kulkea kuin hapuillen, peläten ja varovaisin askelin. Luulen, että yksi Jeesuksen pointeista oli, että Hänen seuraajinaan saamme elää elämäämme rohkeasti, meidän ei tarvitse mennä elämämme askelia eteenpäin kuin pimeässä peläten kaikkea mitä ääniä kuulemme. Hänen valonsa valaisee meidän polun. Usko Jeesukseen on kuin voimakas otsalamppu, joka valaisee eteenpäin ja taas näemme tien, jota kulkea. Me saamme uskoa ja luottaa siihen, että tästä lampusta ei patterit lopu. Ja kuten vertauksessa valoisasta huoneesta ulos menemisessä, myös Jeesuksen valo on kanssamme vielä vaikka elämässämme olisi pimeitä hetkiäkin.

Usko Jumalaan ei ole mitään ulkoisia, sinänsä hyviä tekoja. Usko ei ole myöskään kauniita lauseita rukouksessa tai hienoja koreografioita hengellisissä tilaisuuksissa tai jumalanpalveluksissa. Tai jonkun "uskovaismuotin" täyttämistä. Usko on heittäytymistä, luottamusta. Usko on turvautumista. Usko on sinun ja Jumalan välinen suhde.

Elämä on aikamoinen seikkailu vaikka mitään spektaakkeleja ei joka päivä tapahdukaan. Miksi ihmeessä se pitäisi kulkea pimeässä?

Jumalan valo valaiskoon koko elämäsi!

- Markus Silvola