Katseletko taulua vai kehyksiä? Kumpaan keskityt; mietitkö että mistä kehykset on tehty, ovatko kehykset ohuet vai paksut, ovatko kehykset koristeelliset vai yksinkertaiset, tai minkä väriset kehykset ovat?

Eikö pelkkien kehysten tuijottaminen kuulosta aika älyttömältä kun edessä on upea kauniisti maalattu taulu?!?

Kuunnellessani erästä Turvakytkin-bändin biisiä tajusin, että juuri näinhän me ihmiset kuitenkin usein teemme. Tuijotamme kehyksiä: toisen ihmisen ulkonäköä, väriä, vaatteita, kiloja, asentoa..  - vaikka meillä on edessämme kaunis taulu, ainutlaatuinen. Kehykset saattavat olla repaleiset mutta mitä merkitystä sillä on: itse taulu on upea. Ihmisen sisin, se kuka on hän oikeasti on, Jumalan luoma ihme.

Biisissä lauletaan näin:

 "Tyttö joka pelkäsi äsken itseään,

ymmärtää tänään vähän enemmän.

Arvokkain kun usein meissä piiloon jää,

ulkokuoren tään alle se kätketään.

Kuka kulkee vierellä pienen matkan tään

- jos ei Hän, joka matkan määrää.

Kehys repaleinen ympärillä taulun tään,

laittaa etsimään jotain kestävää."

(san. Tommi Kalenius, kappale "Yksin" levyltä Maailma ja minä)

Yritetään tänään nähdä monta taulua ja unohdetaan kehykset, edes hetkeksi.

Heli Viksten