Messu hiljaisuuden retriitin viimeisenä aamuna Heponiemen hiljaisuuden keskuksen kappelissa on alkamassa. Alttaritauluna on näkymä Puujärvelle. Päivä on aurinkoinen ja lämmin, mutta järvi on vielä jäässä. Ainoastaan rannalla on pari metriä sulaa vettä.

Olemme retriitissä kerranneet hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumia. Tätä messua vietämme pääsiäisen tekstien ja ylösnousemuksen ihmeen äärellä. Rippipuheessaan retriitin ohjaajana toiminut pappi sanoo jännittäneensä, lähtevätkö jäät järvestä retriitin aikana. Hän ei ole koskaan nähnyt jäiden lähtemistä, mutta on kuullut muilta, että se on vaikuttava tapahtuma.

Tässä vaiheessa luulen oivaltaneeni jujun. Arvelen papin todenneen, että nuo jäät eivät lähde tuosta vielä minnekään ja samalla tavalla olemme myös ylösnousemuksen äärellä siinä tilanteessa, että toiset ovat kertoneet jotain vaikuttavaa tapahtuneen. Emme varsinaisesti epäile jäiden lähdön vaikuttavuutta, mutta silti haluaisimme nähdä ylösnousseen omin silmin. Arvaukseni rinnastuksesta ylösnousemukseen osoittautuu oikeaksi, joskin pappi etenee hieman toisenlaisella ajatuskululla.

Messu jatkuu tutun kaavan mukaan. Järveä en tule koko ajan katsoneeksi, mutta jossain vaiheessa pääsiäisen evankeliumin lukemisen jälkeen huomaan, että osa järvestä on toki edelleen jäässä, mutta sulan veden alue on jo varsin iso. Jäälautat ovat painumassa tuulen mukana jonnekin.

Retriitin järjestelyt tuskin ovat näin perusteelliset, joten tämän täytyy olla Jumalan hyväntahtoista huumoria, jolla hän ravistelee meitä hereille.

Puoliksi sula järvi muistuttaa, että Kristuksen ylösnousemuksen tuoma voitto kuolemasta ja Jumalan valtakunnan läsnäolo ovat toisaalta totta jo nyt, mutta täydellisesti sitten vasta iankaikkisuudessa.

Pääsiäispäivän rukous:

Kaikkivaltias Jumala.
Sinä olet
Poikasi riemullisella ylösnousemisella
kukistanut kuoleman
ja avannut meille tien ikuiseen elämään.
Auta meitä turvautumaan
hänen kärsimisensä,
kuolemansa ja ylösnousemuksensa
tuomaan pelastukseen.

Kimmo Ansamaa