Tällä kotimaassa näitä asioita on helposti saatavissa, ja siksi me ehkä kaipaamme jotain muuta. Ehkä sinä kaipaat ulkomaanlomaa, aurinkoa, eksoottisia hedelmiä tai edes kuumaa kaakaota syksyn kylmään. Frankfurtin seurakunta oli tilannut tarjolle suomaisia ryynejä, ruokia ja ryijyjä. Näin kaipuuta saatettiin helpottaa.  Tietysti nämä tuotteet olivat vain välineitä, jotka paikkasivat sitä kaipuuta, mitä ulkosuomalainen kansa tunsi Suomessa asuvia ystäviä, mummolan tuoksuja, lapsuuden kesiä, kotiseudun murretta yms. kohtaan.

Myyjäisten yhteydessä pidettiin myös Suomen Lähetysseuran Kauneimmat joululaulut tilaisuus. Se pidettiin aivan samalla tavalla kuin moni on täällä Suomessa lähikirkossa tottunut. Kaksi joululaulua tuntuivat koskettavan erityisesti kansaa. Kumpikaan näistä ei edes ole puhtaasti joululaulu. Ensinnä liikutusta oli havaittavissa Silvian joululaulussa. Tässä Vanhassa laulussahan Välimeren maisemiin vangittu häkkilintu kaipaa joulua, joka on jo joutunut Pohjolaan sekä pyydetään siunausta muistojensa maalle, jonka vertaista ei koskaan saa. Ei tarvinnut minullekaan vääntää rautalangasta, miksi värssyt koskettivat kotimaastaan kaukana olevaa kuulijakuntaa. Sen sijaan pohdin mistä, johtuu se, että samainen Topeliuksien aika erikoinen joululaulua on myös Suomessa vuodesta toiseen suosikkilistan kärkipäässä – ellei peräti ykkönen? Ehkä sen sanoittama kaipuu kertoo jokaisessa meissä asuvasta syväystä kaipauksesta jonnekin, missä on rauha, turva ja kaikkineen hyvä olla.

Se toinen kappale, joka toi monelle yhteislaulajalle Frankfurtissa tipan silmäkulmaan, oli Maa on niin kaunis –virsi. Sen sanoissa esiintyy paitsi kaunis maailma, mennette sukupolvet ja ajatus rauhasta maan päällä myös Jumala ja hänen taivaansa. Saksassa olleessaan Saksan suomalaiset kaipaavat Suomea ja Suomessa olleessaan he kaipaavat Saksaa. Minun evakkosukuni kaipaa edelleen menetettyä Karjalaa. Moni pakolainen kaipaa kotia ja kotimaataan. Varmasti lähes jokainen meistä kaipaa kuollutta tai maailman tuuliin kaikonnutta läheistä. Kaipaus yhdistää meitä. Minulle on ollut aina jotenkin kaunis ja tärkeä ajatus, että me saamme tässä maailmassa, jossa kuitenkin on kovin paljon kaunista, hyvää ja rakkaudellista, olla vasta toiviomatkalla siihen ajan rajan takana siintävään taivaallisen Isämme isänmaahan, jossa kaikki kaipaus katoaa. On oikeastaan hyvä kaivata, sillä onhan kaipaus merkki rakkaudesta

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.
(virsi 30: 1)

(Antti Malinen)