Kaikissa töissä on haasteensa. Seurakuntatyössä vaativia hetkiä eivät ole vain sellaiset tilanteet, jossa suru, kuolema tai muu vastoinkäyminen on tunkeutunut ihmisten arkeen ja he etsivät apua. Joskus kirkkovuoden antamat teemat tuntuvat sopivan huonosti hartauksiin. Esimerkiksi perhemessu aiheella Saatana kiusaa Jeesusta tai vankilajumalanpalvelus kristityn vapaus-otsikolla vaativat tavallista enemmän pohtimista. Toki nämä haastavat tilanteet ovat lopulta joskus myös kaikista tilanteista palkitsevimpia ja syvällisimpiä. Eräs haasteenpaikka ovat myös ne sairaalahartaudet, jossa puhutaan Jeesuksesta parantajana.

Tälläinen sairaalahartaus oli edessäni laskiaissunnuntaina. Evankeliumin kautta saimme seurata, kuinka viimeistä kertaa kohti Jerusalemia lähtevä ja tulevasta kuolemastaan hyvin tietoinen Jeesus pysähtyy parantamaan sokea, joka häntä sitkeästi huutaa avukseen. Myös kyseisellä osastolla oli varmasti monia, jotka olivat pyytäneet Jumalalta terveyttä ja voimia usein ja hartaasti. Kuinka siis saarnata tästä aiheesta, toisaalta luoden luottamusta siihen, että Jumala edelleenkin voi tehdä ihmeitä, ja samalla antamatta liian suoria lupauksia ihmeistä? Ihmeet tuntuvat toisinaan kovin kaukausilta, vaikka olenkin sitä mieltä, ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta.

Menin siitä, mistä aita on matalin. Puhuin vähemmän ihmeistä ja korostin sitä, kuinka meidän tulee ottaa esimerkkiä Kristuksesta, joka omien murheidenkin keskellä löysi aikaa auttaa kärsivää lähimmäistä. Hartauden jälkeen Jumala kuitekin muistutti minua voimastaa. Minut näet pyydettiin käymään erään potilaan huoneeseen. Hänet oli jo ennen joulua tuotu sairaalaan. Silloin tälle pitkään sairasteneelle miehelle oli annettu elinaikaa muutama tunti ja todettu, että mitään varsinaista lääkitystä tai edes ravintoa ei enää kannata henelle antaa. Nyt mies makasi edelleen sairaalassa. Hän oli vielä heikko, mutta täysin rauhallinen ja viisasta keskustelu seuraa. Häntä piinannut sairaus oli kadonnut. Miehen ja hänen läheistensä kokemus oli, että rukoukset oli kuultu. Ihme oli tapahtunut - oikeastaan monia ihmeellisiä asioita. Mies totesi: "Kun on nähnyt Kristuksen, ei tässä ole enää mitään epäselvää. Ei tarvitse olla mistään huolissaan". Tätä kaikkea voidaan varmasti selittää monin tavoin, mutta ainakin minulle tämä kohtaaminen oli melkoista uskon vahvisrtusta. Tutkimattomat ovat Herran tiet!

Antti Malinen