Ihmisen elämässä on monenlaista tekemistä: on päiväkotia, koulua, töitä
puhumattakaan vapaa-ajasta johon mahtuu yleensä arjen hoitamisen lisäksi
matkoja, suunnitteluja, liikuntaa, syömistä ja harrastuksia. Nyt alkaa joulukin lähestyä tuoden mukanaan kaikenlaisia lisäjärjestelyjä kuten lahjojen miettimistä ja ostamista, pikkujouluja ja mahdollisesti matkojen järjestelyjä mummolaan tai ulkomaille.

Joskus tekemisen paljous kyllästyttää eikä jaksaisi tehdä mitään, mutta
tällaisinakin hetkinä usein istahdetaan sohvalle ja katsotaan tylsistyneenä
televisiota. Hetken paikoillaan oleminen saattaa ahdistaa, koska siinäkin
ajassa voisi tehdä jotain hyödyllistä ja tärkeää – itselle ei anneta lupaa
välillä hengähtää.

Jumala tahtoisi, että ihminen armahtaisi itseään ja todella lepäisi välillä.
Hän itse luomisen jälkeen jätti seitsemännen päivän lepäämiseen, pyhitti sen.
Ihminen ei välttämättä pyhitä elämästään edes minuuttia, ellei juuri nukkumaan mennessä juuri ennen nukahtamistaan.

Miten päivänsä sitten voi pyhittää? Pyhittäminen voi kuulostaa vaikealta ja
kaukaiselta sanalta, mutta helpoimmillaan sen voi ajatella tarkoittavan Jumalan kanssa ajan viettämistä. Ensimmäinen askel voisi siis olla hetkeksi pysähtyminen arjen keskellä. Hyvä olisi miettiä, mitä kaikkea hyvää Jumala on tähänkin päivään antanut. Näiden asioiden lisäksi voi uskoa Jumalan haltuun myös kaiken sen, mikä askarruttaa ja mihin päivän aikana tarvitsisi apua. Ei olisi myöskään pahitteeksi tutustua Jumalaan lisää ja lukea Raamattua rukoillen ja mietiskellen.

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille
niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa
minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.”

Ps. 23:1-3

Anniina Pelkonen