Eka kerta
Eräs ystäväni kertoi kerran minulle tarinan, joka puhutteli ja jäi mieleen. Nyt, pitkän ajan kuluttua, muistelin että mitenkäs se tarkalleen ottaen menikään, ja kuulin että tarina löytyy kirjasta ”Myrskyn silmässä – päivä Jeesuksen elämässä” (Max Lucado). Yhtä tarinaa etsiessäni löysin monen hyvän tarinan ja ajatuksen äärelle. Siksipä suosittelen tätä kirjaa myös sinulle. :)
Kirjailija kuvaa tätä Jeesuksen päivää hänen elämänsä toiseksi stressaavimmaksi päiväksi (pitkäperjantai _saattaisi_ olla se pahin..). Mietipä Jeesuksen elämää ja kaikkia tapahtumia; mistä päivästä kuvittelet kirjan kertovan? Ehdotuksia? Mitä kaikkea sinä päivänä tapahtuikaan..
Ehkä kerron etsimäni tarinankin joskus, mutta nyt jaan erään toisen ajatuksen. Muistatko tilannetta jossa opetuslapset yhtenä porukkana ylistävät Jeesusta ja polvistuvat hänen eteensä? Itse en ainakaan muistanut.. Mutta totta tosiaan, erään tapahtuman jälkeen näin kerrotaan: ”ja KAIKKI - - polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: Sinä olet todella Jumalan Poika.” Tätä ennen opetuslapset olivat nähneet Jeesuksen parantavan sairaita, antavan syntejä anteeksi, saarnaavan suurille ihmisjoukoille, he olivat valmiit seuraamaan Jeesusta. Mutta vasta nyt he yhdessä ylistivät ja palvoivat Jeesusta. Kääntäjä on tosiaan suomentanut että opetuslapset palvoivat Jeesusta. Olisi mielenkiintoista tietää mitä sanaa tuossa alun perin on käytetty, itselläni ”palvominen” vähän särähtää korvaan, mutta vaikkapa worship tai adore kuvaavat tätä hyvin. Ennen tätä opetuslapset eivät kertaakaan yhtenä ryhmänä olleet ylistäneet Jeesusta. Eivät koskaan. Katso vaikka itse omasta Raamatustasi. Vasta sen jälkeen kun opetuslapset ovat tuntikausia yksin kamppailleet myrskyn keskellä, kun Jeesus lopulta tulee, kävelee veden päällä, tyynnyttää myrskyn ja pelastaa opetuslapset, he polvistuvat ja palvovat häntä. Miksi?
Annetaanpa Maxin vastata. ”Yksinkertaista. Tällä kertaa pelastettavina olivat he itse. Tällä kertaa hirttosilmukasta irrotettiin heidän kaulansa. Yhdessä hetkessä he häälyivät syvänteen reunamilla tuijottaen ammottavan kuilun kitaan. Seuraavassa hetkessä he olivat puustapudonneina ja pöllämystyneinä paikoilleen seisahtuneen veneen kannella levollisen järven pinnalla. Niinpä he palvoivat. He tekivät sen ainoan asian, minkä he saattoivat tehdä, kun heidän kuolemantuomionsa oli lykätty yhdennellätoista hetkellä: he katsoivat Iankaikkiseen Käskynhaltijaan, joka oli antanut armahduksen, ja kiittivät häntä. Kun sinä tunnistat Jumalan Luojaksi, sinä ihailet häntä. Kun tunnistat hänen viisautensa, sinä opit hänestä. Kun sinä huomaat hänen voimansa, sinä luotat häneen. Mutta vain silloin, kun hän pelastaa sinut, sinä palvot häntä.”
Kiitos Jeesus että kuolit puolestani ja pelastit minut!
Heli Viksten






