"Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija." (Ef. 5:3-5)

Tiukkaa tekstiä. Lakia, jossa ei jää epäselväksi mitä tarkoitetaan, mitä vaaditaan. Olenhan toki tämän kohdan kuullut ennenkin - enkä silti ole pystynyt sitä noudattamaan. Erityisesti tuota viimeistä lausetta, viimeistä jaetta on tooosi vaikea lukea; tuntuu samalta kuin Paavalista: ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa mitä en tahdo.” (Room. 7:19)

Eikö siis ole mitään toivoa?

No on. Nimittäin evankeliumi! Jeesus täytti lain, tämänkin lain, puolestamme ja kärsi ristillä kaikki meidän epäonnistumiset, siveettömyydet, saastaisuudet, rumat puheet ja kaksimielisyydet.

Eikös tästä kohdasta sitten tarvitse enää välittää? Kun ei kuitenkaan pysty? Ja Jeesus on jo sovittanut?

TOKI on syytä välittää! Jeesus sanoo itsekin Raamatussa ettei ole tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään sen. Nomitäihmettä se nyt sitten tarkoittaa? Vaikka sitä että on syytä PYRKIÄ tekemään oikein. EI siksi että pelastuisi, vaan toisten ihmisten, LÄHIMMÄISTEN, tähden!

Itselläni on kaksi poikaa; 2- ja 4-vuotiaat. Äitiyden myötä olen ihan uudella tavalla tajunnut jotain Jumalan käskyistä ja Jumalan vihasta syntiä tekevää kohtaan. Kuinka on se Valtava Rakkaus omia poikia kohtaan! MUTTA jos toinen tekee toiselle jotakin pahaa, tönii, satuttaa, ihan mitä tahansa, niin oikein LEIMAHTAA hirveä viha sitä lasta kohtaan joka satuttaa! Tai ehkei niinkään lasta vaan hänen tekoa kohtaan. Tai jos lapsi tekee jotain itselleen vahingollista.

Nyt on helpompi ymmärtää kuinka Jumala VIHAA sitä että me satutamme täällä toisiamme ja itseämme, siitähän tässäkin kohdassa on kyse. Jos voisimme ylläolevaa Efesolaiskirjeen kohtaa noudattaa, olisi se hyväksi sekä meille itsellemme että lähimmäiselle.

Tärkeää on siis erottaa laki ja evankeliumi toisistaan. Laki, se jota Jumala meiltä vaatii, ja jota noudattamalla elämä on oikeampaa, parempaa, kaikille. Mutta jota emme koskaan pysty täysin noudattamaan. Ja Evankeliumi, kaikki on lahjaa, armoa. ITSE et voi tehdä mitään pelastuaksesi.

Niin ikään roomalaiskirjeessä: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Suolaa ja sokeria, rakkautta ja anteeksiantoa, molempia tarvitaan.

Heli Viksten