Kaikkineen tämä paikka oli tavallaan vaikuttavat, mutta toisaalta kuin kauhuelokuvasta. Osaltaan se toi mieleen yhdysvaltalaiset halloween-naamiaisasut ja sadut, jotka on liitetty kristilliseen pyhäinpäivän viettoon.  

Roomassa vietettiin eilen pyhäinpäivää, jolloin roomalaiskatolinen kirkko muistaa kaikkia pyhimyksiä muistaen antamiaan hyviä esimerkkejä ja rukoillen heiltä suojaa. Suomessa pyhäinpäivän vietto on siirretty marraskuun ensimmäiseltä päivältä sitä seuraavalle lauantaille. Luterilainen kirkko ajattelee pyhistä, että jokainen Kristukseen turvaava ihminen on pyhä ja kukaan heistä ei ole toistaan pyhempi. Luterilainen kirkko opettaa, että voimme ottaa oppia kaikista ihmisistä, heidän hyvistä puolistaan. Me voimme myös rukoilla kaikkien puolesta. Myös niiden, jotka ovat jo kuolleet. Siksi moni meistä lähtee liikkeelle pyhäinpäivänä, ottaa kynttilöitä ja jäkäläseppeleitä ja suuntaa kulkunsa hautausmaalle. Kynttilöiden liekki haudalla kertoo kaipauksesta ja rakkaudesta, jota tunnemme jo kuolleita läheisiämme kohtaan. Palava kynttilä on myös vertauskuva rukouksesta, joka nousee ylös Jumalan luo. Seppeleen ympyrämuoto puolestaan on iankaikkisuuden vertauskuva. Näin pyhäinpäivä muistuttaa meitä syksyn arkisen aherruksen keskellä siitä, että elämässä on muukin ulottuvuus, kuin vain tämä näkyvä maailma.

Kapusiineilla on vankka usko siihen, että Kristus on voittanut kuoleman. Jumalan suojissa olevan ei tarvitse pelätä kuolemaan, vaan edessä on taivas ilo ja jälleennäkemisen riemu. Tähän samaan luottamukseen myös me saamme turvautua, kun muistamme niitä rakkaitamme, jotka ovat jo kuolleet. Kun pyhäinpäivänä muistamme heitä saamme olla kiitollisia siitä hyvästä, jota he ovat elämiimme antaneet; me saamme rukoilla heidän puolestaan ja ottaa oppia siitä, mikä heissä oli hyvää. Ennen kaikkea saamme odottaa jälleennäkemistä. Pyhäinpäivä ei ole luurankojen tai pelon aikaa. Pyhäinpäivä kauniin kaipauksen ja ikuisen elämän lupausten täyttämää toivon aikaa. Tästä toivosta Jeesuskin kertoi puhuessaan kuolemastaan opetuslapsilleen seuraavin sanoin:
»Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.»

Antti Malinen