Helsingin Sanomat uutisoi tämän viikon tiistaina, että kuntien työntekijät haluavat pienentää palkkaeroja. Esimerkiksi lastentarhanopettajat toivovat saavansa palkkaa yhtä paljon kuin muut yhtä korkeasti koulutetut kunta-alan työntekijät. Ymmärrettävä toive.

Uutisia palkkaneuvotteluista julkaistaan säännöllisesti. Joku katsoo ansaitsevansa enemmän palkkaa kuin muut, koska tekee enemmän työtä, toinen siksi, että tekee mielestään muita vaativampaa työtä. Moni kannattaa samaa palkkaa samasta työstä, osa samaa palkkaa myös eri työstä.

Viime sunnuntain evankeliumi oli Jeesuksen vertaus viinitarhan isännästä (Matt. 20:1-16). Vertaus kertoo erikoisen esimerkin samapalkkaisuuden toteuttamisesta. Sekä yhden tunnin että koko päivän viinitarhassa työskennelleet saivat palkkaa yhtä paljon, yhden denaarin, silloisen työmiehen päiväpalkan. Häntä tietenkin syytettiin epäoikeudenmukaiseksi. Minä sanoisin häntä ajastaan edellä olleeksi luterilaisen sosiaalietiikan ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan edustajaksi.

Myös tunniksi työllistynyt tarvitsi koko denaarin eli päivän palkan pystyäkseen elättämään perheensä. Tämä ”toimeentulotukijärjestelmä” perustui ajatukseen, että jokaisen on tultava toimeen. Isäntä halusi olla hyvä apua tarvitsevaa kohtaan ja puolusti oikeuttaan siihen.

Ajatus jokaisen oikeudesta tulla toimeen on vaikuttanut valtavasti yhteiskuntaamme. Ilman tätä ajatusta progressiivinen verotus olisi väärin, mutta nyt se on inhimillisyyden ja lähimmäisyyden välttämättömiä toteutustapoja. Hyväosaiset antavat omastaan, kunnes kaikilla on perustoimeentulo.

Vertaus viinitarhurin palkanmaksusta ei kuitenkaan ollut vain sosiaalipoliittinen kannanotto, vaan ennen kaikkea puhetta Jumalan armosta. Koko päivän viinitarhassa työskennelleet ovat kuin ikänsä Jeesusta seuranneita. Pelastuksen ja iankaikkisen elämän mahdollisuus on kuitenkin tarjolla myös myöhemmässä vaiheessa onkeensa ottaneilla, syntejään katuvilla, sillä Jumalalla on oikeus rakastaa ja armahtaa syntistä. Mahdollisuus yrittää uudestaan epäonnistumisen jälkeen on armollista - ansaitsematonta Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan.