Kuinka turvallista: aamulla nähdään. Tahdon nähdä. Sinun kanssasi. Tahdon nähdä juuri sinut. Aamulla nähdään - ethän yön aikana katoa mihinkään, vaikka en kättäsi puristakaan. Aamulla nähdään. Olet tärkeä. Niin paljon ajatuksia ja toiveita - lupauksiakin sisältyy: aamulla nähdään.

Ystäviäni on usein hymyilyttänyt nämä Timon jokailtaiset sanat. Aamulla nähdään. Mutta eikö me kaikki haluttaisi sanoa niin rakkaille ihmisille: aamulla nähdään (ethän ole kadonnut elämästäni). Meitä on vain opetettu, että on heikkoutta varmistella tuollaisia höpöhöpö-juttuja. On tärkeää elämässä selvitä yksin. Ehkä sille kaikkein lähimmälle joskus saatetaan kuiskata yön varjossa: ethän katoa, oothan mun kanssa aina.

Timon elämä kulki aikuisuuteen asti laitoksessa. Joka vuorossa oli eri tyyppi. Iltavuorolaista ei enää aamuvuorossa näkynyt. Kun Timo muutti meidän perheeseen, sai hän ensimmäistä kertaa kokea samojen ihmisten ympärivuorokautista läsnäoloa elämässään. Aamulla nähdään ja aamullahan nähtiin. Ja vaikka Timon elämä on jo pidempään ollut meidän perheen luona, ei tuo elämän alkutaipale ole hellittänyt otettaan. Tuo hylätyksi tulemisen kokemus, ympärillä vaihtuvat ihmiset jättivät häneen jäljet, jotka eivät katoa. 

On äärimmäisen tärkeää, että saamme kokea turvaa. Saamme ympärille ihmisiä, joiden kanssa aamulla nähdään. Luopuminen on toki kipeää, mutta eikö vielä kipeämpää ole se ettei ole koskaan mitään mistä luopua... 

Siksi aamulla nähdään, näin sanotaan meillä lapsuuden kodissani ja näin sanotaan minun kodissanikin. Aamulla nähdään - siihen on turvallista nukahtaa. 

Heidi Salmirinne