Myöhästyin junasta, eikä haitannut...

Kiire, kiire, aina vain kiire. Juostaan tukka putkella pysähtymättä miettimään, miksi. Ihmisiä juoksee ohitseni yirttäen ehtiä lähtevään junaan tai kuka minnekin. Kuinka monta kertaa olenkaan ollut itse juoksijan roolissa? Kiirehtinyt kotiin, kiirehtinyt töihin...milloin minnekin. Kuinka harvoin pysähdyn, annan aikaa itselleni, ajatuksilleni, vietän hetken ilman kiirettä.

Mihin kiire minua ajaa? Pelkään, että huomaamatta elämä lipuu ohitseni. En ehdi pysähtyä ihmettelemään kevään ensimmäistä valkovuokkoa tai lapsen naurua. En näe illan valoissa kylpevän pääkaupungin kauneutta, sen jylhien rakennusten historian havinaa.

Ihminen tarvitsee rauhaa, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Sen voi saavuttaa keskellä ihmisvilinää tai luonnon rauhassa. Jeesuskin vetäytyi välillä hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Siinä meille arkeen väsyneille esimerkkiä kummasti.