Kyllä suututti

Lueskelin Kotimaa-lehteä ja ajatukset vaipuivat pääisäisen sanomaan, pitkäperjantain kivun sanomaan. Kipujen mies kantoi ristin, hänet ruoskittiin, häntä piinattiin, hänet ristiinnaulittiin.

Avaan radion. Yhdellä suomen suosituimmalla radio kanavalla puhutaan leikkisästi  uskosta, siitä kuka saa kantaa ristiä tuomasmessussa - saako ristinkantaja olla homoseksuaali. Toimittajat päätyvät pohdinnoissaan siihen, ettei saa. Ja seuraavaksi soi REM:in Losing my religion. Suututtaa, että juurikin taas pitää nostaa usko tästä näkökulmasta esille, vielä pääsiäisenä.  

Päätän vaihtaa kanavaa. Välissä vilahtaa jääkiekon kiihkeä selostus. Sitten löydän etsimäni. Kanavalla puhutaan siitä, miten seksuaalisuus virittyy täyteen mittaansa illan rientoihin. 

Suljen radion. Suututtaa. Pitkäperjantai. Eikö se merkitse mitään? Onko tämä yksi perjantai muiden joukossa? Miten pääsiäisestä voisi tulla merkittävä, niin kuin joulukin on?

Tiedän itsekin lankeavani helposti samaan ansaan. Pääsiäinen on kiva loma kevättä kohti kuljettaessa. Sillon voi pestä ikkunoita, luututa lattioita, tehdä kaikkea mitä ei normaalisti arkena ehdi. Tämä pääsiäinen on toisenlainen. On ollut aikaa miettiä, aikaa pohtia pääsiäisen sanomaa. Suuttua maallistuneen Suomen puolesta. 

"  Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. " Room.3:22-24