Viljelemään ja varjelemaan

Kolmen H:n periaatteeseen kuuluu, että kaikkia kolmea H:ta ei voi saada kerralla: Hyvää, Halpaa ja Heti. Voit toki saada hyvää ja halvalla, mutta saatat joutua etsimään pitkäänkin. Tai voit saada hyvää heti, mutta vain, jos olet valmis maksamaan siitä paljon. Halpaa voit saada heti, mutta onko se sitten hyvää ja laadukasta, niin harvemmin.

Aika pian keskustelumme johti pohtimaan minkälaisia kuluttajia olemme. Itse kuuluun useimmiten niihin, jotka ostavat hyvää halvalla heti. Mutta juurihan totesin, ettei se periaatteen mukaan ole mahdollista... Noh, tarkoitan, että ostan helposti tuotteita, joita en juuri sillä hetkellä tarvitse, mutta jos laadukas tuote on hyvässä tarjouksessa, en voi vastustaa kiusausta ostaa sitä. Muut pöytäseurueestamme olivat enemmän niitä, jotka ostavat hyvän tuotteen juuri silloin, kun tarvitsevat sen, mutta maksavat siitä myös ison katteen.

Mikähän tapa mahtaa olla ekologisin? Minun tyylilläni tulee ehkä ostettua tarpeetontakin tavaraa, jos tarjous on tarpeeksi hyvä. Mutta toisaalta shoppailen mielelläni kirpputoreilla, jolloin kyse onkin oikeastaan tavaran kierrätyksestä, ja tuotteiden käyttöikä pitenee.

Entäpä hyvää ja heti tyylin kuluttajat, ovatko he muita ekologisempia? Luulempa, että tuohon ryhmään kuuluvat voivat joko olla ekologisia tai sitten eivät. Riippuu kai siitä miten usein ostaa. Jos ostaa aina heti, kun mieli tekee, vaikka kuinkakin kestävää ja laadukasta, ei voida puhua vastuullisesta kuluttamisesta. Jos taas ostaa todella vain silloin, kun tarvitsee, ja käyttää laadukkaan tuotteen loppun asti, voidaan jo puhua ekologisesta kuluttamisesta.

Halpaa ja heti tyylin kuluttajiin ei monikaan, ainakaan meidän pöytäseurueestamme, kehdannut tunnustautua. Muistan hyvin erään tilanteen, jossa ystäväni häpeillen myönsi, muutettuaan Helsingistä maalle, shoppailevansa nykyään Tarjoustalossa. Helsingissä asuessaan ei kuulemma olisi tullut mielenkään mennä Tarjoustaloon vaateostoksille. Sieltä saa toki aina halvalla, mutta monet uskovat, etteivät tuotteet ole laaukkaita, eivät ne ainakaan ole brändättyjä. Jos halvat tuotteet, eivät ole kestäviä, ei voida puhua ekologisuudesta. Pitkä käyttöikä kun vähentää uusien kulutustuotteiden ostoa, vai vähentääkö? Esimerkiksi vaatteet menevät aikanaan pois muodista, joten on ostettava uusia vaatteita. Tai jos on niin kuin minä, kyllästyy helposti ja haluaa taas uutta. Kyllä kai Tarjoustalonkin tuotteet yhden sesongin kestävät, jolloin muotitietoiset muutenkin vaihtavat vaatteensa taas uusiin, mutta rahaa säästyy.

Ympäristön kannalta vastuullista kuluttamista on kokonaan ostamatta jättäminen. Jokainen kulutustuote kuormittaa luontoa. Kolmen H:n periaatteen mukaan kuluttaja joutuu tinkimään aina yhdestä H:sta. Jos kuitenkin haluamme olla ekologisia, varjella Luojan luomaa maailmaa, meidän tulisi tinkiä ylipäätään ostamisesta. Minulla ainakin on petraamista tässä asiassa.

ps. Olipa hauskaa olla pitkästä aikaa itse leiriläisenä! Kuuluun nimittäin Elävät Kivet kuoroon, joka siis järjesti viikonloppuna leirin Karkussa. Tulikin viikonlopun aikana laulettua, antoisten ruokapöytäkeskusteluiden lomassa, meilkein ääni käheäksi! :)