Sadepäivän kurjuus ja ihanuus

Taas sataa. Vettä tai räntää, ihan sama, kylmää kuitenkin ja harmaata. Toisaalta sade päivänä voi hyvällä omalla tunnolla olla sisällä koko päivän, löhötä ja katsoa telkkaria tai lukea kirjaa. Ainakin itselläni on joskus aurinkoisina päivinä kauhea paine viettää aikaa ulkona, ettei mene kaunis päivä ihan hukkaan. Mistähän lapsuudesta sellainenkin on minuun iskostunut?

Mutta sadepäivänä ei tarvitse edes odottaa pimeän tuloon, kun voi jo sytyttää kynttilöitä piristämään harmaata päivää. Toisinaan on kuitenkin uhmattava sadetta, kun on mentävä töihin...

Eräänä päivänä viime viikolla, sinä sateisimpana, kastuin oikein kunnolla. Olin polveen asti litimärkä. Onneksi sateenvarjo suojasi sen verran, ettei pää kastunut. Aluksi yritin väistellä lätäköitä ja käärin farkkujen puntteja ylöspäin, jotta ne eivät kastuisi. Olarin kirkolle päästyäni olin melkein tyytyväinen suhteellisen kuiviin jalkoihini. Minun piti kuitenkin vielä uhmata sadetta menemällä ensin koulukäynnille ja sitten vielä illaksi Hakunilan kirkkoon pitämään viimeistä isoskoultustani siellä. Tuumin, etten ehtisi paljon kastua, kulkisinhan bussilla. Toisin kävi. Puolen kilometrin matka koululta asemalle koitui kohtalokseni. Tunsin oloni epätoivoiseksi. Minun olisi olatava vielä ainakin kuusi tuntia töissä ja olin aivan jäässä läpimärkien kenkien ja farkkujen ansiosta. Epätoivon partaalla annoin luovutusvoiton sateelle. Samapa tuo vaikka hyppisin lätäkössä. Oli niin toivoton olo, että ihan nauratti. Jotenkin tuntui, että viimeinen iltani Hakunilassa, työparini vielä yllättäen sairastuttua, ei enää edes jännittänyt yhtään, kun ajatukseni oli märissä vaatteissani.

Päästyäni Hakunilaan, muistin nakanneeni aamulla kiireessä, vielä viimeiseksi ennen lähtöä, villasukat reppuuni. Onneksi, sillä ilta olisi saattanut mennä ihan pilalle palellessa. Villasukat todellakin pelastivat päivän ja viimeinen iltani Hakunilan nuorten keskuudessa oli kuin olikin lämmin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lempi tennareillani kesti kuivua kolme päivää, ja minä kävin ostamassa kaupasta core texit.

Tänään, sadepäivänä, sade ei minua haitannut. Kirmasin työpaikalle uusilla kengilläni ja mietin, että ihanaa, kun saan illan olla kotona lämpimässä. Mikään ei ole ihanampaa, kuin olla kotona, silloin kun sataa. Saa kietoutua vilttiin ja kuunnella sateen ropinaa ikkunaa vasten. Miksi lähtisin mihinkään, siellähän sataa.