Pätkätyöläisen arkea

Hip hei, olen vaihtanut työpaikkaa. Kuten huomaatte, olen saapunut keskuuteenne Espoon seurakuntayhtymään Olarin seurakunnan nuorisotyöhön. Alan pikkuhiljaa päästä yhä paremmin sisälle pätkätyöläisen arkeen.

Ensimmäisen pätkäni tein Hakunilan seurakunnassa Vantaalla. Olin siellä seitsemän kuukautta, ja nyt olen Olarissa seuraavat kolme kuukautta. Pätkätyöläisen elämästä osaan jo kertoa seuraavia seikkoja: Pätkätyöläisen on oltava valmis nopeisiin muutoksiin. Jos kuulee jostakin avoimesta työpaikasta, siihen on reagoitava heti, jotta turvaa töiden jatkumisen. Olarin paikan sain seuraavana päivänä siitä, kun kuulin siellä (täällä) tarvittavan työntekijää.

Pätkätyössä ei tule tylsää. Elämässä riittää jännitystä, kun ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikki on avoinna. Lisäksi oppii tuntemaan paljon uusia ihmisiä ja erilaisia työtapoja. Oppii myös liikuskelemaan eri kaupungeissa ja erilaisilla alueilla. Jos haluat tehdä vaikkapa pääkaupunkiseudun ja sen asukkaat tutuksi itsellesi, ryhdy pätkätyöhön, jollakin sosiaalisella alalla. Pätkätyössä on myös se hyvä puoli, että koskaan ei tarvitse sitoutua huonoon työyhteisöön pitkäksi aikaa. Olen monesti joutunut kuuntelemaan ystävieni ongelmia huonoista työyhteisöistä, mistä he eivät kuitenkaan ole uskaltaneet lähteä, kun virka on ollut vakituinen. Minulle tosin on käynyt toisinpäin. Viihdyin niin hyvin edellisessä työpaikassani, että olisin voiniut jatkaa sitä pidenpäänkin. Onneksi tämä Olarin paikkakin vaikuttaa hyvältä.

Täytyy myöntää, että pätkätyö saattaa myös vähentää stressiä. Ainakin tässä Olarin pätkässäni saan keskittyä yksin omaan niin sanottuun kenttätyöhön (ihmisten kohtaamiseen), eikä minun tarvitse stressata itseäni muun muassa budjettien ja työkausisuunnitelmien tekemisellä. Ei aina tarvitse puhua pätkätyön huonoista puolista. Kuten huomaatte, on niitä hyviäkin puolia! Värikästä ja kynttilänlämpöistä syksyä sinulle! Toivottavasti törmäillään!