Jumala on uskollinen

Muistan ensimmäisenä ajatelleeni, käppäilessämme Jerusalemin katuja, että minun oli paljon helpompi kuvitella Jeesus Bangladeshiin kuin nyt tänne Jerusalemiin. Kun olin kaksi vuotta sitten Bangladeshissa suorittamassa omaa KV-harjoitteluani, päähäni vain putkahti, että tämmöistä se varmaan on ollut Jeesuksen aikana. Oli kuin olisin mennyt 2 000 vuotta ajassa taaksepäin. Kaikki oli niin alkeellista, ja ne vaatteet joita ihmiset käyttivät, ja vaatimattomat talot. Eläimiä kulki kaduilla muina miehinä ihmisten seassa, kanoja ja vuohia, koiria ja lehmiä. Ruoka syötiin sormin, ilman aterimia. Ihmiset kulkivat hiekka teitä suurimmaksi osaksi jalan paikasta toiseen, toki myös rikshoilla ja vähän autoillakin, mutta pääosin jalan.

Sen sijaan Jerusalemissa tunnuttiin elävän melko samanlaista elämää kuin me me täällä Suomessa. Vaatteet näyttivät olevan länsimaista tyyliä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Talot olivat erinäköisiä, kuin Suomessa, mutta vaikuttivat hyvin varustelluilta. Keskustassa komeili myös hienoja uusia hotelleita ja luxusliikkeitä. Paljon muita eläimiä kaduilla ei kulkenut vapaasti kuin kulkukissoja. Muutaman aasin toki näin, mutta eivät ne vapaasti kulkeneet. Kaupungilla ruokaillessamme saimme syödäksemme melko tavallista ruokaa, pizzaa, täytettyjä patonkeja ja falafelia. Niitähän nyt saa Suomestakin. Liikennekin oli melkein yhtä sujuvaa, kuin Suomessa. Autoja ja bussseja vilisi aamusta iltaan päällystetyillä teillä. Junaratakin näytti olevan rakenteilla keskustan tuntumassa.

Jotain oli kuitenkin erilaista. Uskonto näkyi hyvin vahvasti katukuvassa. Joka puolella liikuskeli tummiin pukuihin herrasmiesmäisesti pukeutuneita hattupäisiä ortodoksijuutalaisia, juuri niitä, joilla on ne otsakiehkurat. Sitten oli tavallisia juutalaisia, jotka erotti muista pään päällä olevasta kipasta. Näiden lisäksi Jerusalemissa on paljon arabeja, joista suurin osa on tietenkin muslimeja. Hunnutettuja naisia siis tuli vastaan siinä missä hyvin konservatiivisesti pukeutuneita ortodoksijuutalasnaisiakin. Kaikkein hassuimpia oli kuitenkin minun mielestäni puolan ortodoksijuutalaiset. Heillä oli mustan silinterihatun tilalta hervottoman kokoiset karvalakit! :)

Tätä kaikkea katsellessani päälimmäiseksi mieleeni nousi Jumalan lupaukset omalle kansalleen ja niiden toteutumisen näkeminen ihan omin silmin. Juutalaiset olivat hajaannuksssa noin vuodesta 70 vuoteen 1948, jolloin Israel julistauitui itsenäiseksi. Toki juutalaisia oli palannut Israelin alueelle jo 1800-luvun lopulta lähtien, mutta suurin joukoin holokaustista selviytyneitä juutalaisia palasi erityisesti Israelin itsenäistymisen jälkeen. Kansa on siis ollut hajaannuksessa melkein 1900 vuotta ja on edelleen säilyttänyt identiteettinsä, eikä ole sulautunut muihin kansoihin. Edelleen juutalaisia palaa omaan maahansa jatkuvasti ympäri maailmaa.

Tästä historiallisestikin ainutlaatuisesta tilanteesta kerrotaan Raamatussa. Muun muassa Hesekielin kirjassa Jumala on antanut profeettansa kautta lupauksen palauttaa kansansa omaan maahansa. Hesekielin kirjan luvussa 36 jakessa 24 Jumala lupaa: "Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne." Tämä puhuu minulle erityisesti Jumalan uskollisuudesta. Vain pieni prosentti juutalaisista on messiaanisia, eli Jeesukseen uskovia, silti Jumala pitää huolen kansastaan ja täyttää sille antamansa lupauksen. Erityisesti jään odottamaan myös seuraavan lupauksn täyttymistä: "Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. " (Sak. 12:10)