Sivun toiminnot
Minut on ympäröinnyt hiljaisuus
Kirjoittanut Tarita Ikonen
—
kirjoitettu: lauantai 18. helmikuuta 2012, 03.20
—
viimeisin muutos:
lauantai 18. helmikuuta 2012, 03.20
Olisi paljon mistä voisin ja haluaisin kirjoittaa, mutta jotenkin minun on nyt todella vaikea kirjoittaa tuntemuksistani ja ajatuksistani nettiin. Kai tämä tunne johtuu elämän tilanteestani ja koen, että kirjoituksillani ei ole mitään merkitystä. Toisalta minua arveluttaa mitä ihmiset ajattelevat blogistani.
Epävarmuutta ja hiljaisuutta.
Nyt kun jokin outo tunne sisälläni estää minua kirjoittamasta tänne ajatuksiani. Ajattelin laittaa yhden runoni esille. Runo on Sisälläni on suljettuja huoneita kokoelmasta. Ehkä joku päivä saan nämä sisäiset kahleeni auki ja voin taas kirjoittaa blogia.
Runo: Tuonelan tiet saalistavat
Siipeni aukaisin,
etten vielä lentäisi sydämeesi.
Tuonelan tiet vaanivat heikkoja.
Tässä olen,
valmiina tulemaan porteille.
Kävelen hiljaista jokea pitkin sinne,
vesi osuu nilkkoihin juuri ja juuri. Linnut lentävät raskaasti
Ja levottomasti. Rääkyvät vihlovasti ilmaa.
Selkääni pitkin vuotaa viileää verta, siipeni eivät kantaneet.
Ikaroksenkin siivet sulivat auringonsäteistä.
Hopean harmaa taivas on kuin turvakoti.
Kävelen, otan askeleita kokoajan … ja uudestaan
mutta en pääse ajatusta lähemmäksi taivasta.
Tässä olen ja palelen.
Ihmiset jotka tulevat vastaan, kaikilla ovat kädet taskussa.
Ystävällisyys ja inhimillisyys katoavat hiljaa
ja uurnan laskun ajan
kaikki kuitenkin itkevät.
***
Sisälläni on suljettuja huoneita kirjaa voi tilata täältä:
kannustus