Parempi myöhään...

Mutta joka tapauksessa, päätin siis viime lauantaina että nyt jackfruit jostain tänne. Lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin ja ajattelin että varmaan ihan lähistöltä jostain löytyy hedelmäkauppias jolla on kysestä hedelmää tarjolla. Pienen kävelyn jälkeen oli tullut vastaan suunnilleen kaikki mahdolliset hedelmät avokadosta ja banaanista mangoihin ja appelsiineihin – mutta ei vaan jackfruitia. Vastaan tuli onneksi yksi meidän helmentekijä naisista joka neuvoi menemään alas päin (me siis asumme mäellä). Jos olisin jaksanut kävellä vähän eteenpäin niin olisi siellä ihan tiekin ollut alas, mutta päätin oikaista asutuksen lävitse.

Täällä ei juuri kukaan välitä, vaikka pihojen poikki joku kulkisikin, ei vaikka pihat ovat usein keittiöitä ja muuta sisätilojen jatketta. Tosin piha terminä on vähän harhaan johtava, piha siis on lähinnä talon edusta jossa kanat tepastelee.

Mutta se, että olisin huomaamattomasti voinut vaan muina naisina kulkea asutuksen läpi, ei ollutkaan ihan helppoa. Lapset tulivat joka kolosta ja nurkan takaa kiljuen ”muzungu, muzungu!” Ja kohta roikkui kummassakin kädessä kasa lapsia, pisimmät ja rohkeimmat koskettelivat hiuksia ja arimmat seurasivat kauempaa. Siinä yritin sitten kulkea ja samalla pähkäillä minne olen menossa (asutus on aika sokkeloista, ei mitään asemakaava-meininkiä). Ja tietysti lasten huudot olivat kiinnittäneet aikuistenkin huomion, jotka ilmeistyivät oviaukkoihin ja katselivat minua. ”Muzungu! Welcome!” ” Muzungu, where are you going?” Siinä sitten vaan jotain mutisin että haluaisin jackfruitin. Kaikki alkoivat kilvan kysellä olisiko jollain, mutta kun ei löytynyt, alkovat kaikki kilvan selostaa mistä saisin. ”You go market, muzungu, you go market!” Jaaha, selvä, missäköhän se sijaitsee? No, lapsissahan oli oppaita enemmän kuin tarpeeksi, joten siitä vaan, kuumassa marssimaan.

Lopulta päästiin oikein kunnon torialueelle, jossa on tarjolla kanoja ja kalaa ja suunnilleen miljoonaa eri hedelmää ja vihannesta . Mutta vaikka lapset juoksivat kojujen seassa ja minäkin yritin katsoa, niin ei mistään löytynyt. Päätin alistua kohtalooni ja ostin vesimeloni (tosi fiksua, sitä olikin mukava kanniskella koko kotimatka joka oli ylämäkeä). Ei sillä, vesimelonikin on ihan hyvää.

Maanantaina työkaverini ensimmäiseksi maanantaina kysyi olinko ollut ulkona launataina. Kysyin että miten niin ja hän sanoi että koko alue puhuu muzungusta joka haluaa jackfruitin.

Myöhemmin aamupäivällä tuli yksi nainen mukanaan jackfruit minulle lahjaksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.