Puskassa

Paulo on viisitoistavuotias ja asuu isovanhempiensa kanssa niin sanotusti ''puskassa'' eli siis maaseudulla. Tosin puska sinänsä on hyvin kuvaavaa, sillä sellaista puskaa viimeiset metrit olivat että hyvä kun maasturilla perille päästiin. Vaikka jo näinkin kauan olen Ugandassa ollut, niin näihin kuoppateihin ei koskaan totu - aina yhtä tuskaista on.

Paulo on HIV-positiivinen ja ikänsä sairasatellut poika näyttää kokonsa puolesta seitsemänvuotiaalta. Sairauden takia Paulo on myös ollut liian heikko käydäkseen koulua n. kahden kilometrin päässä. Oppimisen halua kuitenkin olisi, Caring Hands onkin palkannut Paulolle yksityisopettajan, joka käy pari kertaa viikossa opettamassa Pauloa kotona.

Kun pääsimme siis lopulta kuoppaisen matkan jälkeen perille, oli meitä vastassa joukko innokkaita lapsia ja tietenkin Paulo. Tuliaisiksi tuomamme tuoremehu ja spagetti ovat Paulon herkkua ja pian kaikki lapset imeskelivät hartaasti tuomiamme tikkareita.

Perhe asuu tyypillisessä savesta tehdyssä majassa, jossa on maalattia. Ja keskipäivän paahteessa maja oli kuin sauna ja hiki virtasi jutellessamme Paulon ja hänen perheensä kanssa. Kärpäsiä oli kaikkialla ja kuten niin monesti muulloinkin, tunsin olevani jälleen kerran keskellä stereotyyppistä Afrikkaa.

Kotiopettajan kanssa oli valitettavasti tullut ongelmia ja hän ei ole enää käynyt Paulon luona, mutta sen sijaan Paulolla oli meille hieno uutinen: hän on harjoitellut koulumatkan kävelyä ja ilmoitti ylpeänä että pystyy kävelemään matkan! Isoäiti on jo puhunut koulun opettajan kanssa, joka oli luvannut että Paulo saisi koulussa edetä omien voimiensa mukaan ja että häntä ei rankaistaisi vaikka hän joskus tulisi myöhässä tai lähtisi kesken päivän.

Kuvitelkaa 15-vuotias, joka ei ole koskaan ollut koulussa ja nyt on aloittamassa sen ensimmäistä kertaa elämässään. Paulon innostus oli käsinkosketeltavaa. Caring Hands maksaa hänen koulumaksunsa ja toivottavasti hänellä riittää voimia koulunkäyntiin - jos se innosta on kiinni, niin ei pitäisi olla ongelmia.