Kylmä päivä

Yritin vaan käpertyä peiton alle tiukemmin, mutta pakkohan siitä oli ylöskin nousta, tunnollisena suomalaisena jos sovitaan että aloitetaan kahdeksalta, niin minähän olen töissä kahdeksalta (joskin olen ainoa, paikalliset työntekijät omaa paremmin afrikkalaisen aikakäsityksen, puoli tuntia sinne tänne..). Vanhasta tottumuksesta vedin vain t-paidan päälle, mutta sitten ulos mentyä tajusin että ilmastonmuutos tarkoittaa uutta jääkautta Ugandaan, joten pakko oli hakea lisää päälle. Toimistolla oli ihanan rauhallista, ei edes ollut avuntarvitsijoita jonossa (kuten usein aamuisin on), varmaan ovat paikallisetkin pelästyneet kylmää säätä (okei, siis ulkona oli mittarin mukaan 19.5 astetta, mutta vertailun vuoksi, yleensä se nyt on jo jotain 25 aamulla ja päivällä kipuaa kolmenkymmenen paremmalle puolelle).

Juliet-niminen helmentekijä naisemme tuli toimistolle aamulla hyvin huolestuneena ja kertoi kuinka hänen siskonsa on juuri saanut esikoisensa, mutta vauvalla oli epänormaali pää. Yritin sitten vähän kysellä että miten pää tarkalleen ottaen on epänormaali ja lopulta selvisi että kalloon (tai siis sen ulkopuolelle) kerääntyy nestettä jonka takia pää on poikkeuksellisen iso. Ongelma oli että tavallinen synnytys ei ollut onnistunut vaan oli pitänyt tehdä hätäsektio, mikä on niin kallis ettei heillä mitenkään ollut varaa maksaa sairaalalle. Ja tietysti sitten se että mitä vauvalle tapahtuu. 

Ei sillä että tuntisin niin perinpohjaisesti Suomenkaan käytäntöjä hoidon korvauksen suhteen, mutta kyllä se systeemi on ainakin parempi kuin Ugandalainen. Nythän ongelma oli ettei rahaa ollut sairaalalaskun maksamiseen ja koska tuore äiti on vasta nuori opiskelijatyttö eikä isästä ole tietoa, on vastuussa äidin sisko eli Juliet. Jos maksua ei makseta, niin pahimmassa tapauksessa Juliet joutuu vankilaan (ja täällä on vankilat sitä luokkaa ettei tosiaan ole ensimmäinen paikka jonne haluaa joutua). Samalla kun pyörittelin päätäni täkäläiselle terveydenhuoltosysteemille niin yritin vakuuttaa Julietille että vauvan terveys ei ole akuutisti vaarassa, vaan nesteenkertymistä ilmenee joskus ja että se voidaan hoitaa yksinkertaisella toimenpiteellä, joka tehdään kun vauva on hieman vanhempi (yleensä siis, tietysti käskin kysymään lääkäriltä, kun en ole mikään asiantuntija). Ja tietysti avustimme Julietia jotta sairaalamaksu saadan maksettua.  

Juuri tällaiset tapaukset usein tuottavat ongelmia, jos tulee yllättäviä menoja (usein sairauden takia), niin talous menee täysin sekaisin. Monella ei ole varaa edes hakeutua hoitoon, tai mennään klinikoille, jossa hoito ei tosiaankaan ole aina asianmukaista.

Iltapäivällä toimistolle tuli eräs naisistamme. Hän oli löytänyt kadulta rahaa. Ja mitäpä muutakaan kuin euroja! En ole nähnyt euroja yli neljään kuukauteen, melkein tuli koti-ikävä! :) Nainen kyseli onko se suurinkin raha jonka hän on löytänyt. No, valitettavasti saalis oli 10, 20 ja 50 centtiä. Ja edes täällä 80 centtiä (senttiä? miten se kirjoitetaan?) ei ole kovin iso raha. Mutta tapaus piristi mukavasti iltapäivääni (päivitin avustuskansioitamme... maailma pelastetaan paperitöillä...).

Kampalassa on muuten bensa loppu. Huoltoasemilla saa vaan dieseliä. Tai kaipa jossain on joku huoltoasema josta bensaakin vielä saa, mutta siellä onkin sitten jo parin kilometrin jono. Siellä on taksit jonossa kuin rekat Vaalimaalla ikään. Öljykriisi muuttuu konkreettiseksi.

Ja vieläkin on kylmä. Ja aiemmin oli niin kova tuuli ja myrsku ja ukkonen ja kaikki muutkin sääilmiöt yhdessä, että jouduin jo kyselemään josko täällä on hurrikaaneja. Mun kollega ei tiennyt mikä on hurrikaani. Oletan siis ettei täällä ole niitä.