Back to school

Koulumaksuissa on toki eroa koulujen välillä, mutta kyllä se niin valitettavasti menee että sitä saa mistä maksaa. Itsekin välillä on ollut hieman neuvoton kun on joutunut yhdessä yksinhuoltaja-äidin kanssa miettimään että mistä ne miljoona shillinkiä (400 euroa) seitsemän lapsen kouluttamiseen oikein löydetään. 

Me maksamme koulumaksuja joillekin lapsille joilla muuten ei olisi mahdollisuutta koulunkäyntiin. Niinpä toimistolla on viime viikot jaeltu niin rahaa koulumaksuihin kuin myös koulutarvikkeita jotka lasten pitää tuoda kouluihin. Lapset tuovat kouluistaan listan tarvikkeista ja perus kynien ja vihkojen lisäksi listalta löytyy mm. vessapaperi (2 rullaa oppilasta kohden), luuta (luokkahuoneiden siistimiseen) ja partateriä (minulla meni hetki tajuta miksi kakkosluokkalainen tarvitsee partateriä, kunnes selvisi että ne ovat kynien teroittamiseen). Kaiken huippu oli kyllä kun eräässä koulussa lasten on maksettava vartijalle 3000 shillinkiä (reilu euro) siitä että tämä päästää heidät kouluun!

Paikalliselle työtoverilleni onkin ollut suuri ihmetyksen aihe ensinnäkin se, että Suomessa me emme maksa koulusta suoraan vaan raha tulee veroista ja että meillä EI ole vartijaa koulun porteilla (ei suomalaisissa kouluissa ole edes mitään portteja, täällä koulut kyllä joskus muistuttavat sotalinnoituksia korkeine aitoineen ja piikkilankoineen).

Mutta myös meidän naisten opiskelu on taas alkanut, n. 30 naista tulee taas kolmesti viikossa toimiston tiloihin opiskelemaan lukemista ja kirjoittamista sekä edistyneimmät englantia. Oma ryhmäni jutteli tänään kiivaasti jostain lugandaksi tunnin alussa, kysäisin mistä he puhuivat ja he selittivät kilvan kuinka eräs mies oli ottanut vaimon vain huomatakseen ettei tämä osaa laittaa ruokaa. Mies oli sitten palauttanut vaimon tämän vanhemmille. Mutta päivittelyn aihe ei suinkaan ollut miehen käytös vaan nainen, joka ei osannut laittaa ruokaa. Itse totesin että minun perheessäni isä on aina ollut enemmän hellan ääressä kuin äitini ja siitäkös naiset vasta hämmästyivätkin: mies laittaa ruokaa! Yritin selittää että Suomessa on aika yleistä että sekä mies että nainen jakavat kotityöt, myös ruuanlaiton. En ole ihan varma uskoivatko naiset vakuutteluitani siitä ettei meidän perheessä ainakaan mies ole katkera siitä että ''joutuu'' osallistumaan kotitöihin.

Varsinisen oppitunnin olin päättänyt käyttää maantietoon, olin kopioinut maailmankartan ja ajatellut että nopeasti käymme sen lävitse ja alamme sitten syventyä Afrikan karttaan, mutta yllätys, yllätys: maailmankartta ei ollutkaan ihan niin tuttu naisille kuin olin toivonut. Itse asiassa heillä ei ollut hajuakaan missä on Eurooppa tai Amerikka. Kaikki eivät osanneet edes osoittaa Afrikkaa tai Ugandaa... Joten siinä sitten kävimmekin vähän perusteellisemmin läpi että millaisessa maailmassa oikein asummekaan. Onneksi oppilaani ovat harvinaisen innostuneita ja tiedonjanoisia ja oikeasti paloivat halusta tietää mitä missäkin on! Ja onhan se hyvä että viimeistään viisikymppisenä oppii miltä maailma näyttää.

Ai niin, Liz josta viimeksi kirjoitin, kävi toimistollamme tuomassa lahjan: nyt olen kauniin Afrikka-kuvioidun kankaan onnellinen omistaja!