Vastuun pakoiluako?

Tunnen monia, jotka pitävät huolen ystävistään heidän vaikeina aikoina. Tunnen monia, jotka tekevät hulluna töitä, että työyhteisö toimisi ja työpaikka säilyisi. Tunnen monia, jotka kantavat huolta maailman järkyttävistä uutisista ja säästä huolimatta keräävät rahaa tuntemattomien hyväksi. Eli emmekö me välitä?!

Yhteisvastuukeräys alkaa. Sen aiheena on oikeus työhön. Suomessa kehitysvammaiset haluavat töihin ja Liberiassa rakennetaan sisällissodan jälkeen maailmaa, jossa jälleen voi tehdä työtä oman ja perheen hyvinvoinnin takaamiseksi. Ei edes haluta olla toisten taakkoina.

Tapasin torstaina liberialaisen Christine Wilsonin, joka sanoi maan olevan mineraaleista rikas, mutta rikkaus kohdistuu korruption takia vain harvoihin. Hän puhui vahvasti koulutuksen puolesta ja toivoi, että sodan runtelemat lapset saisivat koulutusta, jolla taistella osaltaa korruptiota vastaan, mutta myös itse voisivat selviytyä elämästä. He siis, niin kuin mekin, haluavat hyvää itselleen, mutta myös muille.