Vankilassako?

Nämä asiat eivät oikeastaan ole saman mittaisia. Vierekkäin laitettuina ne ovat vain asioita, jotka ovat ikäviä, mutta keskenään vertailukelvottomia. Miksi sitten nämä asiat aurinkoisen päivän iltana?

Ihminen haluaa olla vapaa tai rajoittaa elämäänsä vain niiltä osin, jotka hänelle kelpaavat. Amerikkalaiset näkevät Euroopan lakien ja sääntöjen maana, kun taas me näemme Amerikan vielä pahempana. Rajoja löytyy molemmista, mutta niiden osoittaminen on vain erilaista. Kesän aikana olen ymmärtänyt myös, että säännöt lisääntyvät sitä mukaan kuin maalaisjärki ja lähimmäisenrakkaus unohtuvat. Silloin tuntuu, että ihmisille täytyy kertoa yksityiskohtaisesti, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Syntyy sääntöviidakko, jossa kukaan ei ole tyytyväinen. Säännöt tuntuvat kuitenkin lisääntyvän...

Jos joku muu rajoittaa elämää, on se kuin vankina olisi. Suhteellisuuden tajua toki voi vaatia, mutta tunne on kokijalleen tosi. Nuo kolme yllä mainittua asiaa voivat tuntua yhtä pahoilta, vaikka sivullisesta ne voi laittaa arvojärjestykseen. Ihminen voi selviytyä erilaisista elämän rajoituksista eri tavoin. Selviytymiskyvyt ovat kuitenkin erilaisia, eikä niitä voi koskaan etukäteen tietää. Toinen voi alistua ja masentua pienistäkin asioista, kun taas pahimmaltakin tuntuva oikea vankeus voi antaa taistelutahtoa selviytyä kamalistakin oloista. Onko elämässä sellaisia asioita ja arvoja, joiden vuoksi on valmis taistelemaan ja elämään?

Katsottuani Yesman-elokuvan herätti, että jo pelkkä asenne elämään saattaa tehdä elämästä ankeaa ja vankilamaista. Pelottava rutiini, kiire ja turvautuminen vanhaantuttuun saavat elämän kaikki värit muuttumaan harmaiksi ja turvallisuus löytyy oman sohvan ja kaukosäätimen seurasta. Niinpä tämän kesäisen illan kirjoittamisen voisikin lopettaa vastalauseen omaiseen lauseeseen: "Jumala on olemassa, joten lopeta murehtiminen ja nauti elämästä." Ehkä silloin voi myös uskaltaa.