Vaikeaa olla ihminen...

Musikaalissa käsiteltiin Daavidin valtaannousu ja ensimmäisiä vuosia vallassa niin raamattumaisesti kuin vähän nykysovituksenakin. Mutta käsikirjoitus oli kyllä mielenkiintoinen. Ja se sai kyllä miettimään niin kristinuskon upeutta kuin vaikeaa olemusta.

Selkeästi vaikeita asioita käsiteltiin musikaalimaisesti dramaattisesti ja paikoin huumorilla. Osittain päästiin kyllä hyvinkin vaikeisiin teemoihin kuten pettämiseen ja itsemurhaan. Minusta itsestäni on vaikeaa liittää näitä kristilliseen uskoon ja perinteiseen hyvän ja pahan taisteluun. Vaikka selkeästi syitä usein löytyykin, miksi joku paha teko muuttuu kärsimykseksi. On vaikea liittää sitä ajatuksiin paholaisesti, synnistä ja helvetistä. Vai ovatko nämä sittenkin tämän kärsimyksen allegorioita? Tapoja kuvata omaa syyllisyyttä ja siitä johtuvaa tuskaa.

Vaikeita teemoja siis. Milloin paha teko muuttuu tuskaksi ja kenen paha teko? Usein on toistettu vt:n lausetta "pahat teot kostetaan seitsemänteen polveen asti". Miksi kostetaan? Vai tapahtuuko näin tahtomatta? Sodan kärsineet sukupolvet opettavat lapsilleen, että puhumattomuudella selviää sodan kärsimyksistä. Nämä lapset opettavat lapsilleen, että puhumattomuudella selviää monista muistakin ikävistä asioista. Ja he taas lapsilleen jotakin... Huono käyttäytymistapa jatkuu ja pahenee. Ja mikä oikeastaan on pahinta, mikä korvaa puhumisen? Alkoholi, itsesyyttely, työ, mikä vaan, mikä auttaa unohtamaan. ... ja pahimmillaan aiheuttaa lisää pahaa.

Menipä synkäksi. Mutta minusta on vaikea käsitella todella vaikeita asioita kepeästi, vaikka mustaa huumoria viljelenkin tosi paljon. Ehkä huumorin vastapainona on sitten tämä. Joskus vaan pitää miettiä vakavasti, keskustella ja ihmetellä, kuinka vaikeaa ihmiselämä onkaan.

P.S. Nämä yllämainitut asiat eivät edusta mitään virallista oppia. Nämä ovat omia pohdintojani ihmiselämän vaikeudesta. Jos olet jostain asiasta eri mieltä, niin kerro, koska vaihdan mielelläni mielipidettä, jos on tarpeen!