Syystuokioita

Viime viikolla usko toivoon ja hyvän voittamiseen sai taas kolauksen. Halu syytellä ja rangaista kasvoi, vaikka oikeat asiat olisivat läsnäolo, kiireettömyys ja välittäminen; oikeesti. Voimia kaikille surullisille.

Toisaalta vain muutama viikko ennen alkoivat vasta koulut ja opiskelut. Monilla ehkä ihan uudessa paikkaa. Syksy on silloin taistelua asunnoista, kirjoista sekä uusien ystävien ja oman paikan löytämisestä. Erityisesti uudelle paikkakunnalle muuttaneilla kestää hetken ennen kuin uuden kodin ympäristö näyttää tutulta. Terkut vaan Cafekismuksen maailmanmatkaajille.

Maailmallakin tapahtuu. Presidenttiehdokkaat käyvät taistelua ja jatkuva pörssien kaatumisen pelko vaanii. Ja minä, raukka, kun en jaksa ymmärtää niistä mitään. Täytyy vaan yrittää pitää puskurirahaa tilillä ja viimeisimmän lehdestä lukemani vinkin mukaan jatkaa opiskelua, vaikka olisi työpaikka. No se kait onnistuu, siitä ensimmäisestä en tiedä.

Ja sitten kaiken tämän talouskriisin keskellä yhtäkkiä kaikissa kaupoissa on vakituiset alekampanjat. Alennusmyynneissä on erityisen vaikeaa muistaa eettinen puoli. Jos jokin tuote on halpa ja kiva, niin sen ostaa ilman suurempaa pohdintaa. Mutta missä ja kuka on valmistanut, ja mistäkin aineista? Kestääkö se vielä yli huomisen?

Ilmaista iloa on sen sijaan meille suotu jo yli viikon ajan. Oletteko huomanneet kuinka ihanaa on ollut? Maailma ilotulittaa väriloistoa ja voi vain käydä pienellä kävelyllä, kun näkee kauniita luonnon taideteoksia. Lisäksi tuo aurinko on ihmeellinen. Onko se sitten toivoa tänne kylmän viileään maailmaan...