Et saa!

Malesiassa meinasin jäädä auton alle useampaan kertaan. Jos olette käyneet Norjassa, olette ehkä huomanneet, kun lähestyt suojatietä autot pysähtyvät. Suomessa autoilijat nostavat jalkansa kaasupolkimelta, jos kävelet suojatieltä ja varautuvat pysähtymiseen. Noh.

Malesiassa ei näin ole. Suojateitä on harvassa ja niissäkin pitää arvata, milloin jalankulkijat saavat mennä. Eikä jalankulkijalla ole oikeuksia. Jos olet tiellä, kaasua saatetaan lisätä, koska jalankulkijoiden kuuluu juosta alta pois. Vaikea oli tottua, ettei elämälläni ollut mitään arvoa, jos olin auton edessä.

Samaisella matkalla luin Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjan, joka kertoi Afganistanista. Se kertoi upeasti erilaisista yhteiskunnallisista tilanteista, ja niiden vaikutuksista normaalien ihmisten elämään.

Taleban-hallinnon aikanan kaikki menettivät oikeuksiaan vahvojen lakien takia. Naiset menettivät käytännössä kaikki muut oikeutensa, paitsi lapsen saamisen oikeuden. Näitä oikeuksia olivat mm. mielipiteen sanominen, kadulla yksin kulkeminen, sairaanhoidon saaminen ja työn tekeminen. Monet korkeasti koulutetut naiset joutuivat kotiin vankilaan.

Olin kauhuissani, kun menetin oikeuteni kulkea kadulla pelkäämättä. Kuinka pieni asia se onkaan? Miltä tuntuisi menettää muita oikeuksia? Mikä olisi kamalinta...?