2 minuuttia

Kuten Anttikin, olin riparitapahtumassa, jossa sain kertoa, että kuulumme rikkaimman viidenneksen joukkoon, koska meille tulee sisälle lämmin vesi. Se on luksusta isolla ällällä.

Sunnuntaina olin kuuntelemassa presidenttejä ja muita viisaita KUA:n ja muiden tahojen järjestämässä kansalaiskeskustelutapahtumassa Helsingin tuomiokirkossa. Mukana oli politiikkaa ja puhdasta hyväntahtoisuuttaa.

Päivästä jäi mieleen molempien sekä Tasavallan että Nobel-voittaja- presidentin huoli naisista ja tytöistä. Tasavallan presidentti totesi, että naiset pitävät yhteisöt kasassa. Tällöin kaikki toimet, joissa naisia vahvistetaan tasaveroisiksi yhteisön äänenkäyttäjiksi, tukevat myös kehitystä. Joku tyttö olikin uudessa koulussaan todennut, että tahtoo jonain päivänä presidentiksi, Ahtisaari kertoi hymyissä suin. Toivo paremmasta huomisesta elää, kun saadaan aikaan pieniä muutoksia. Upeaa!

Toinen näkemys oli siinä, että saavutetaanko vuodesta 1970 asetettu tavoite antaa kehitysyhteistyöllä 0,7% bkt:stä. Siinä on paljon politiikkaa. Sanat euromäärä, alhainen bkt ja maailman suhdannekriisi toistuivat. Lähinnä huomattavaa on se, että aina kun puhutaan prosenteista, voi itse summa olla ihan mitä vaan. Joten olennaista on keskittyä euromäärin prosenttien sijaan.

Kolmas oli sitten sana: kansalaisjärjestöt. Olennaista on se, mitä yhdessä päätämme tehdä. Kun yksi ihminen ajattelee, että onpa asiat huonosti, tulee vain pää kipeäksi. Kun monta yhtä ihmistä laittaa voimansa yhteen, saadaan aikaan muutos. Muutos lähtee jokaisesta sekä rikkaudessa että äärimmäisessä köyhyydessä.