Sivun toiminnot
Vaalien jälkipyykkiä
Muutaman hyvin valvotun yön jälkeen on aika alkaa summata seurakuntavaalien saalista. Hyvää oli ainakin vilkas keskustelu, vaalikoneen suoma mahdollisuus tehdä äänestyspäätös mielipiteiden eikä tuttuuden perusteella ja tämän mahdollisuuden aktiivinen käyttö sekä uusien innokkaiden vastuunkantajien saaminen mukaan seurakunnan toimintaan. Pettymysten lista on kuitenkin vähintään yhtä pitkä.
Vaikka äänestysprosentti täällä Espoossakin nousi reilusti edellisistä vaaleista, on alle 20 % äänestysaktiivisuus totaalinen katastrofi demokratian kannalta. Surkeaa on se, että siihen on niin totuttu, ettei asian johdosta pidetä minkäänlaisia kriisipalavereja. Helppo ei tosin ole keinoja keksiä äänestysinnon lisäämiseksi. Kun se ei onnistu edes kohun aiheuttaneen televisio-ohjelman vetoavulla, niin auttaisivatko myöskään vaalikakut ja -kahvit tai teatteriliput äänestäneille? Kun ennakkoäänestyspaikkoja oli kouluilla eivätkä monet nuoret silti viitsineet äänestää, on kyseessä myös äänestäjien oma eikä vain vaalin järjestäjän vika.
Toinen pettymys oli monien ehdokkaiden passiivisuus omien näkemysten esille tuomisessa. Ymmärrän hyvin, ettei vaalikampanjaan sijoiteta suuria rahasummia eivätkä valitsijayhdistykset raahaa soppatykkiä torille. Sen sijaan olisin etenkin nuoremmilta ehdokkailta toivonut omien näkemysten aktiivista esille tuomista verkossa. Toki omat Facebook-kaverit muistutuksen monelta varmaan saivat, mutta pääosin oltiin pelkän vaalikoneen varassa. Itse sain yhden ainoan henkilökohtaisen yhteydenoton/mainoksen ja senkin väärän seurakunnan ehdokkaalta. Etsin tietoa, mutta en löytänyt. Espoon seurakuntien vaalikeskustelupalstalla ei kovin kattavaa keskustelua käyty, eikä täällä Cafekismuksen sivuilla yksikään ehdokas halunnut esitellä nuorille aikuisille omia ajatuksiaan, vaikka tarjolla olisi ollut keskustelupalstan lisäksi mahdollisuus pitää blogia.
Todellisten mielipiteiden tahallisesta pimittämisestä olen purnannut ennenkin. Ehdokaslistan nimestä ei ryhmän luonne ja yhdistävä tekijä nytkään aina käynyt selville. Hankalaa oli toki myös se, että listan yhdistävä tekijä oli esimerkiksi puolue tai jokin seurakunnan alue, ja äänestäjän oleelliseksi kokemassa asiassa mielipiteet erosivat paljonkin listan sisällä.
Turhautumista aiheuttaa myös seurakuntalaisten haluttomuus asettua ehdolle. Me työntekijätkin houkuttelimme, patistelimme ja rohkaisimme ehdolle, kun hyviä tyyppejä tapasimme, mutta ilmeisen huonosti onnistuimme. Jos ei halua asettua ehdolle eikä äänestää, millä perusteella voi silloin arvostella niitä, jotka vastuuta kantavat? Monissa seurakunnissa oli vain muutama lista ja niistäkin osa varsin lyhyitä, kahden tai kolmen ehdokkaan porukoita. Jo pelkästään suhteellisen vaalitavan vuoksi on selvää, että pitää olla täysi lista ystäviä ja kylänmiehiä kärkiehdokkaiden jatkoksi keräämään listalle riittävää kokonaispottia.
Kaikesta huolimatta uskon, että jotain näissä vaaleissa tapahtui. Vaalikone on auki vielä marraskuun ajan, joten pitää käydä vielä katsomassa, millaisilla mielipiteillä tällä kertaa läpi päästiin.