Kimmo Ansamaa
» Blogi (37)
» Kuvat (10)
» Videot (10)
Blogi
« toukokuu 2012 »
ma ti ke to pe la su
1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31
Blogi:
» Hankala kirjahylly 07.03.2012
» Täydellinen pappi 30.09.2011
Kaikki...
 
Sivun toiminnot

Piispaa valitsemassa

Kirjoittanut Kimmo Ansamaakirjoitettu: perjantai 28. lokakuuta 2011, 16.56 viimeisin muutos: perjantai 28. lokakuuta 2011, 16.56
Voisiko keski-ikäinen kappalainen pahemmin pieleen valita kirjoituksensa aiheitta, jos tarkoitus on sanoittaa jotain oleellista 22-vuotiaan matematiikanopiskelijan elämän- ja uskonkysymyksistä? Ehkä ei, mutta käsillä oleva Espoon piispanvaali määrittää kuitenkin keski-ikäisen kappalaisen mielikuvissa sitä kirkollista ilmapiiriä, jonka puitteissa seuraava sukupolvi saa omaa kristityn ja kirkon jäsenen identiteettiään työstää.

Harmillinen asia on se, ettei suurin osa tämän verkkopalvelun käyttäjistä saa äänestää vaalissa. Yhtä harmillista on se, ettei kahden ehdokkaan mielipiteiden erottamiseen oikein teologian maisterin tutkinto riitä. Ehkäpä kuitenkin osaatte seuraavia näkökohtia kommentoida ja siten auttaa minua tekemään osaltani äänestyspäätöstä.

Ehdokkaat, pari viisikymppistä miestä, ovat esittäytyneet verkkosivuillaan, Facebook-sivuillaan ja vaalipaneeleissa, joista osa on lähetetty livenä verkossa ja edelleen Espoon hiippakunnan Bambuser-kanavassa katsottavissa. Selväksi on tullut, että toinen on hieman toista parempi esiintyjä. Toinen sanoo mielipiteensä selkeästi ja ymmärrettävästi, mutta olenko hänen kanssaan samaa mieltä? Joskus komppaan vaikeatajuisempaa. Toinen on sosiaalisessa mediassa luonteva ja osaava, toinen elää vielä enemmän printtiviestinnän kautta. Mitä se merkitsee?

Ehdokkaiden ja erityisesti tukiryhmien ulostuloissa korostuvat kokemuksen, koulutuksen ja osaamisen korostaminen. Silläkö perusteella pitäisi piispa valita? Taitamaton ei hyväänkään pyrkiessään saa mitään aikaan, mutta taitava pääsee pitkälle väärissä pyrkimyksissään. Painotanko siis taitoa vai tavoitteita?

Suuri sisäinen ongelma syntyy kuitenkin puhtaasti sisältökysymyksestä, joka on möykkynä kiristyneen kirkollisen keskustelukulttuurin keskiössä näistä vaaleista riippumatta. Kaksi valtavan tärkeää asiaa ansaitsevat molemmat varauksettoman tukeni: kirkon ykseys ja ihmisoikeudet. Mitä teen, jos haluan tinkimättömästi ja koko sydämestäni edistää näitä molempia? Onko parempi valita linja, jossa ykseyden nimissä mahdumme jatkossakin kaikki samaan kirkkoon – niin kiusaajat kuin kiusatut ja molemmilla on lupa pitäytyä omissa rooleissaan ja kokemuksissaan? Vai valitsenko nollatoleranssin syrjintään, koska ihmisoikeuksien noudattaminen tuntuisi Raamatun ja sieltä löytyvien ukaasien valossa välttämättömältä kristityn velvollisuudelta? En siis väitä, että nämä vaihtoehdot kuvaisivat piispaehdokkaiden suhtautumista; heidän näkemyksensä eivät ole näin kaukana toisistaan, mutta tätä silti huomaan pohtivani, kun vivahteita tutkin.

Mitä mieltä sinä olet? Millä perusteella valinta tulisi tehdä?