Miten pahaa voi vastustaa?

Pahaa voi vastustaaensinnäkin kasvattamalla lapset rakkaudella, niin että he kokevat tulevansa hyväksytyiksi. Pahaa voi vastustaa puuttumalla tiukasti lasten ja nuorten keskinäiseen kiusaamiseen. Pahaa voi vastustaa niin, että toisille ihmisille lapsesta asti, aina ja joka tilanteessa, osoitetaan puheissa ja käytännön toimenpiteissä, että kaikenlaiset ihmiset ovat tasa-arvoisia uskontoon, etniseen taustaan, kieleen tai muuhun ominaisuuteen katsomatta.

Viime viikon tapahtumat Norjassa nostivat esille myös suhtautumisemme islamiin ja muslimeihin. Miten voi olla mahdollista, että kun kristitty töppäilee, kyse on yksittäistapauksesta, mutta jonkun muun tehdessä väärin leimataan koko uskontokunta tai jokin kansallisuus.

Yhteiskunnallinen keskustelu pakolaisista ja maahanmuuttajista on Suomessa vellonut vaihtelevalla aktiivisuudella jo vuosikymmeniä. Se on kysymys, joka tulee kouriintuntuvalla tavalla kohti kristityn vakaumusta ja kutsumusta. Siinä emme enää selviä kristillisyydestämme kirkkokahvia juomalla, vaan lähimmäisenrakkaus ja Jeesuksen esimerkki johtavat muutokseen, joka muuttaa meidän arkeamme ja yhteisöämme. Lauantain (23.7.2011) Hesari kirjoitti arkipäivän rasismista, joka ei Suomessa kovin usein ole väkivaltaa, mutta sitäkin enemmän ahdistelua, kiusaamista, huutelua, syrjintää, ulkopuolelle jättämistä. On tämä merkillinen maa, kun kuvitellaan, että suvaitsevaisuus tarkoittaa ensisijaisesti erilaisuuden vuoksi toisia kiusaavien sietämistä ja kunnioittamista.

On irvokasta, jos tämä sittenkin vielä varsin kristitty kansa, joka sunnuntaina suruliputti vetämällä salkoon lipun, jossa on risti, Jumalan armon ja rakkauden symboli, yrittää tosissaan väittää, että Suomi kuuluu vain suomalaisille, tai että ensin pitää hoitaa oman maan köyhät. Toki pitää huolehtia heistäkin, mutta ei vain heistä. Elämme kaikki Jumalan luomassa maailmassa ja Jumalan luomina olemme yhtä arvokkaita. Ei voida ajatella, että luonnonvaroihin tai viljelylle suotuisiin ilmasto-olosuhteisiin olisi joillain ihmisillä yksinoikeus. Vaikeampi on kysymys siitä, missä määrin ihmisellä on oikeus oman vaivannäkönsä hedelmiin ja miltä osin nekin ovat Jumalan lahjoja, jotka on tarkoitettu jaettavaksi.

Kristuksen seuraaminen ei ole aina helppoa. Omantuntonsa kanssa joutuu käymään kamppailua niin tuttujen kanssa keskustellessa, kolehtihaavin kohdalla kuin äänestyskopissakin.