Missä vihille?

Oma epäilyni on, että emme ole onnistuneet kertomaan, miten monella tavalla myös kirkkohäät voi järjestää. Kaikki eivät halua suurta kirkkoa, satapäistä vierasjoukkoa tai urkujen pauhua. Kirkkohäiden pitopaikaksi voidaan kirkon lisäksi valita joku kappeli, joita on monen kokoisia ja tyylisiä – osa hyvinkin pieniä, kuten vaikka Hiljaisuuden kappeli Isossa Omenassa tai Esbo svenskan Mataskär.

Vihkimisiä järjestetään myös hääparin kotona tai välimatkojen salliessa vaikka mökillä. Vihkiminen ja kaste voidaan yhdistää sekä kotona että kirkossa juhlaa vietettäessä.

Toki omaa mielikuvitusta voi käyttää enemmänkin, mutta kuumailmapallot ja sukelluskellot eivät ole enää joka papin virkavelvollisuuksia. Nuuksion metsässä olen vihkinyt ja siitä jäi oikein hyvä muisto. Ulkona ovat haasteena sade (kastuu), aurinko (häikäisee, ainakin morsiamen puku pappia), tuuli (ääni ei kuulu ja koristeet karkaavat naapuriin), mutta järjestelykysymyksiä nämäkin.

Kirkollinen vihkiminen onnistuu vaikka ruokatunnilla. Ilman marsseja ja musiikkiesityksiä toimitus on hyvinkin vartissa ohi. Vaatteiden ei tarvitse olla prinsessasaduista vuokrattuja. Todistajatkin löytyvät vaikka seurakunnasta, jos omia ei ole. Toista äärilaitaa voisi edustaa morsiusmessu, eli vihkimisjumalanpalvelus, johon kuuluu ehtoollisen vietto.

Jollekin ulkoisia puitteita tärkeämpää olisi sisällön rukkaaminen. Vaikka kirkollisessa vihkimisessä on aina kyse pienestä jumalanpalveluksesta, voi urut vaihtaa sähkökitaraan ja säkkipilliin, mutta kanttori niitä tuskin osaa soittaa eli pelimanni pitäisi olla omasta takaa. Kaikkia rukouksia ei ole pakko poimia suoraan Kirkollisten toimitusten kirjasta, vaan hääparille tärkeitä asioita voidaan niihin sisällyttää. Papin yksinpuhelun sijasta oikein mielellään laitetaan hommiin puoli sukua. Jotain pappikin vuorollaan sanoo, ja sitä persoonallisempaa, mitä enemmän hänelle hääpari asioistaan kertoo.