Silläkin uhalla, että taas maistuu hallinnolta ja kirkkopolitiikalta, kopipeistaan tähän virkkeen viestintäpäällikön viestistä: ”Yhteinen kirkkoneuvosto päätti maanantai-iltana mm. jakaa hengellisen musiikin avustukset: Urkuyö ja Aaria 27.000, Candomino 26.000, Navichorus 5.000, Soli Deo Gloria 4.000, Tapiolan kamarikuoro 4.000, Wähäpaimen 1.500, Veräjäpellon kuoro 1.500, Mustarastas 1.000.”

Kaikki mainitut tahot ovat erinomaisia omalla sarallaan ja siksi niitä on hyvä tukea. Ainakin yhden huomion listasta voi kuitenkin tehdä: nuo suuret avustukset painottuvat kyllä tietyn tyyppiseen musiikkiin ja gospel-bändejä ei paljon ole. Näinkö me tämän haluamme olevan? Vain tällaistako musiikkia haluamme kirkossa kuunnella? On listalla sentään Mustarastas.

Realistina on todettava, että avustuksia voidaan varmaan jakaa vain sellaista anoneille – ja vielä ehdottomammin vain olemassa oleville ryhmille. Voisi kuitenkin kysyä, miksi hengellisen musiikin kartta näyttää tältä?

Tässähän eivät siis ole mukana läheskään kaikki seurakuntien omat musiikkiryhmät, jotka resurssoidaan paikallisseurakunnan budjetista. Nuorten aikuisten kuoroja ja musiikkiryhymiä ei monta ole, mutta esimerkiksi Tapiolan Laetificus ja Espoonlahden Okra kuitenkin. Enemmänkin niitä varmaan voisi olla. Gospel-musiikista innostuneet ovat kyllä joutuneet pykäämään bändinsä pystyyn aika oma-aloitteisesti – kuten vaikka Cafekismuksessakin kuultu Noomi. Ehkä vielä koittaa se hetki, kun ne ovat avustuslistan kärjessä. Ei kuitenkaan kokonaan tuhota ja unohdeta klassisen kirkkomusiikin vuosisataisia helmiä; niidenkin vaalimisella on oma ideansa.