Vaikka jännitys lopahtaa, paljastan heti heidän valinneen lumityöt parhaaksi vastaukseksi. Kaupan päälle kohtuullinen määrä selittelyä siitä, miten ei tietenkään haluta toisten auttamista väheksyä, mutta tällä kertaa nyt kuitenkin näin…

Onhan siinä lumitöistä nauttimisessa paljon hyvää. Se kertoo ihmisen kyvystä positiiviseen ajatteluun, taidosta nauttia siitä mitä on. Lumi pihalla ei ole kylmä ja märkä este sujuvalle liikkumiselle vaan piristävää ja terveyttä edistävää liikuntaa ja ulkoilua. Voisiko siis jopa sanoa, että Jumalan lahja? Tällaisten asioiden huomaaminen ja arvostaminen on tärkeää.

Lumitöiden palkitsemista vastaan voisi todeta, että se on itsekkäämpää kuin toisten auttaminen. Jos huonoa omaatuntoa alkaisi yllyttää, sanoisi, ettei useimmilla ihmisillä edes ole pihaa tai paikkaa, missä saisi lumitöitä tehdä ja tuosta onnesta nauttia. (Toisilla urakkaa on ihan liikaa ja nautinto kaukana, mutta se on eri kirjoituksen asia…) Eikö lumityöttömien pyyteetön auttaminen olisi pitänyt palkita? Siis niiden tukeminen, joiden onnellisuus ja elämän edellytykset ovat toisten avun varassa?

Onnellisia ovat ne, joilla on naapurina joku, jonka lumityöt voi pyyteettömästi tehdä omiensa ohella…