Laajenna sanavarastoasi
Kirkon pyhä toimitus, jossa lapsi tai aikuinen kastetaan, on nimeltään kaste. Puhuminen kasteesta on aina turvallisin vaihtoehto ja kastejuhla ja kastetilaisuus ovat käyttökelpoisia myös sopivissa yhteyksissä. Ristiäisistä puhuminen on vakiintunut suomen kieleen lapsia kastettaessa ja ilmaisu sallittakoon. Sen sijaan kastajaiset-termistä soisi päästävän nopeasti eroon.
Riparin jälkeen useimmat nuoret osallistuvat konfirmaatioon eli heidät konfirmoidaan. Ripille pääseminenkin käy, mutta ripiltä pääseminen ei. Muinaisina aikoina nimittäin rippikoulun käyminen oli ehto osallistumiselle erilliseen rippitoimitukseen, joka pidettiin ennen ehtoollisjumalanpalvelusta ja joka oli edellytys ehtoolliselle osallistumiselle.
Häät ovatkin sitten varsinainen ilmaisujen ihmemaa. Häät tarkoittavat kokonaisuutta, joka koostuu avioliittoon vihkimisestä (kirkollisen toimituksen virallinen nimi) ja sen jälkeisestä hääjuhlasta. Vaikka avioliittoon vihkiminen on pitkä ilmaus, kannattaa sitä käyttää. Pelkkä vihkiminenkin jossain yhtyessä saattaa toimia. Sen sijaan vihkiäiset eivät liity tähän asiaan, vaan soveltuvat uuden laskettelurinteen tai paperitehtaan käyttöönottoon.
Läheisen kuoltua kokoonnumme hautajaisiin. Kyseessä on kokonaisilmaus, joka kattaa hautaan siunaamisen ja muistotilaisuuuden. Muistotilaisuudesta on kyse silloinkin, kun siunauskappelilta lähdetään kotiin kahville eikä erityistä ohjelmaa ole. Hautaan siunaaminen on siis nimeltään se kirkollinen toimitus, joka järjestetään yleensä kirkossa ja kappelissa. Papin kalenterissa lukee lyhyesti” siunaus”, mikä on syytä visusti pitää erillään hautauksesta ja hautaamisesta, jotka toisaalta liittyvät arkun tai uurnan laskemiseen isänmaan multaan, mutta tarkoittavat ilmeisesti toisinaan myös hyvin laajaa prosessikokonaisuutta kattaen vähän kaiken mahdollisen haudankaivuusta ja siunaustilaisuudesta tuhkaamiseen ja uurnanlaskuun asti. Noteerattakoon tuo ”ilmeisesti” merkkinä siitä, että ollaan jo osittain kaukana papin tehtäväalueelta. Lopuksi on vielä hyvä korostaa, että meillä siis todellakin tuhkataan yhä isompi osa vainajista, mutta polttohautaus rovioineen ei ole käytössä. Tämä viimeinen esimerkki viimeistään motivoikoon näihin termeihin perehtymään.
