Tyyli_taju vai oikein_kirjoitus

Elämässäni olen saanut paljon erilaisia määritelmiä, osan tahtomattani ja osan kovasti kinuten. Yhdestä olen erityisen ylpeä: sain opiskelijahaalariini Kielipoliisi-hihamerkin.

Olen aina ollut suomen kielen vahva kannattaja. Koen mitä suurinta tuskaa, jos joudun kirjoittamaan vaikka tekstarin niin, ettei se ilmennä oikeaoppista kieltä. Vaikka viljelen slangia, pidän huolta siitä, että lauserakenteeni ovat likimain kohdillaan ja eritoten välimerkit oikeissa paikoissa.

Nyt olen joutunut monena päivänä ahdistumaan töihin ajaessani. Tietyöstä kertovan ilmoituksen yläkulmassa on toimitsijan logo:

Liik

    enne

vira

    sto

Siis että mitä? Onko visuaalisuus ajanut jo niin kovaa oikeinkirjoituksen ohi, että valtion virastojen nimet tavutetaan väärin (tai oikeastaan jätetään tavuttamatta, pätkitään vain väkivaltaisesti jonkun kirjaimen jälkeen eri riville)?

Vastaavanlainen kokemus löytyy elämästäni vuosien takaa, kun kaupan kassalla huomasin reikäleipäpussin päällä "sinetin" tai mikä lie infopallero ollut, jossa luki (kolmella rivillä): kivi arina uunista. Varmasti näytti kivalta ja tavuviivat olisivat varmaankin saaneet miljoonat suomalaiset boikotoimaan kyseistä leipomotuotetta, mutta jos tulkitsemme pussin kyljestä kirkunutta lausetta, voimme todeta sen kertovan geologisesta lämpöjohteisesta muuttumisprosessista: Valmistajalla on ollut kivi (sovitaan, että sen nimi on vaikkapa Kalle). Valmistaja on laittanut Kalle-kiven uuniin ja se on tullut lämmityksen jälkeen uunista ulos varustettuna uudella identiteetillä - se on muuttunut Ari-nimiseksi! Kivi arina uunista.

Mitä mieltä olet, rakas Lukija? Voimmeko tämän jälkeen enää täyttää Hesarin mielipidepalstoja päivittelyillä siitä, miten nykynuoriso ei osaa käyttää sijamuotoja, jne.?

 En tajua. Mulle taitaa aapinen vaan olla rakkaampi kuin Cosmopolitan-lehti  :)