Teeskentelyä

Mitä eroa on kävelyllä ja käyskentelyllä? Itse ajattelen, että toinen on reipasta päämäärätietoista etenemistä, toinen huoletonta ja kiireetöntä nautiskelua. Oletko samaa mieltä?

Tätä taustaa vasten haluaisin sanoa teeskenteleväni. En tekeväni asioita (vrt. suorittaminen), vaan huolettoman kiireettömästi nautiskella siitä, mitä teen.

Miten tähän pääsisin? Mikä estää?

Miksi kävelen ja teen, enkä käyskentele ja teeskentele? Miksi kaikella pitää olla tarkoitus ja päämäärä?

Luulen, että länsimainen ihminen jollakin tapaa mittaa itseään suoritusten kautta. Ihannoimme huippu-urheilijoita, jotka ovat saavuttaneet päämääränsä seistessään palkintokorokkeella. Niitä, jotka kovalla työllä ovat ansainneet itselleen paikan tässä maailmassa.

Siksi me täytämme kalenterimme. Vapaa-aikakin on parhaimmillaan suorittamista, kun pitää tavata tietty määrä kavereita, kuntoilla (ja vielä täyttää siitä kertova raportti nettiin) ja kultivoitua.

Huh huh. Jeesuskin kehotti katsomaan taivaan lintuja. Kysyn: Missä välissä ehtisimme vielä senkin?  :)

"Mikään ei ole naurettavampaa kuin ikuisuuden ammattilainen, jolla on aina kiire." - Jaakko Heinimäki