Puhtoinen varmuus

Ammatillinen kapulakieli on aina viehättänyt minua. Miten moninaisilla kiertoilmaisuilla sitä voidaankaan kertoa samaa asiaa. Ja ennen kaikkea, mitä käytetyt termit kertovat omasta ajastaan.  Esimerkkinä tässä julkisten tilojen vessat:

Vanhaan hyvään aikaan (?) esimerkiksi kauppakeskusten ja ravintoloiden saniteettitilat olivat siistejä. Niiden käyttäjät osasivat olla siivosti ja huolehtivat yhteisestä omaisuudesta.

Jossain vaiheessa ajan virtaan alkoi ilmestyä törkyä yleisen piittaamattomuuden ja huolimattomuuden johdosta. Omistavilla tahoilla oli tarve pitää huolta omien tilojensa siiteydestä ja siivoojien muistin tueksi ilmestyi seinille listoja: Tila siivottu - päivämäärä - siivoojan puumerkki.

Nuo listat ovat kokeneet jonkinlaisen mystisen muodonmuutoksen. Nykyään ne ovat merkkinä käyttäjille siitä, että joku kirjainyhdistelmän taakse kätkeytyvä näkymätön puhtaanapitäjä käy tietyllä frekvenssillä varmistamalla sen, ettei tila ole sotkuisempi kuin ennen. Käytetty jargoni pitää huolen siitä, ettei tilaa tarvitse siivota - kunhan vain varmistaa sen siisteystason...

Miten tämä kaikki liittyy juuri tähän hetkeen?

Puhtaanapidosta tulee väistämättä mieleeni rippi, oman sielun puhdistus. Miten on sen laita? Siitä voin olla varma, että oma piittaamattomuuteni ja huolimattomuuteni jatkuvasti tahraa puhtaanvalkoista sieluani. Mutta muistanko aivan varmasti siivota sen tarpeen tullen vai jääkö henkilökohtainen ripittäytymiseni armahtavalle Isälle vain siisteystason varmistamiseen? Nopeaan kurkkaukseen sydämen porstuasta tyyliin: juu, eihän toi nyt niiin tarkkaa puhdistusta vaadi?

Onneksi Isä ymmärtää.

Ansaittu kesäloma on takana ja edessä odotuksentäyteinen syksy iloineen ja haasteineen. Toivon siihen viisautta ja rohkeutta, voimaa ja siunausta. Ja sitä toivottelen teille jokaiselle. Sunnuntaina nähdään messussa!