Pitkästä aikaa

Aika on sinänsä kiinnostava juttu, että se on sinun, eikä kuitenkaan ole. Ajatusta pitää ehkä selventää: sinulla on kaikki maailman aika. Vain sinä voit päättää mitä ajallasi teet. Toki yhteiskunta yrittää kanavoida aikaasi tiettyihin asioihin (esimerkkinä oppivelvollisuus), mutta lopultakin olet itse vastuussa ajankäytöstä.

Opiskelujen jälkeen monet myyvät vapaa-aikaansa - he tekevät rahasta asioita, joita eivät ehkä normaalisti tekisi (vaikkakin jotkut ovat niin onnellisia, että saavat tehdä asioita, joista tykkäävät). Siksi yritykset ja instituutiot maksavat ihmisille heidän vapaa-aikansa menettämisestä.

Joka tapauksessa, voimme itse määritellä aikamme. Emmekä kuitenkaan voi. Meidän aikamme on korkeimman kädessä. "Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat päiväni jo luodut." (Ps. 139)

Miten voisin optimoida aikani niin, että se palvelisi mahdollisimman montaa niin, että tekemiseni olisivat hyödyksi itselleni ja kunniaksi Jumalalle? Niin, että rakastaisin lähimmäisiäni, huolehtisin vähäosaisista, auttaisin ja opastaisin eksyneitä?

Ainakin olen tehnyt sen, minkä voin: vaalien jälkeen pidin lomaa ja olen viettänyt sen mahdollisimman täysipainoisesti ja läsnäolevasti lasteni kanssa.

Ehkä läsnäolossa onkin juuri ajan taika. Ei suorittamisessa, vaan olemisessa.

"Mikään ei ole naurettavampaa kuin ikuisuuden ammattilainen, jolla on aina kiire." -Jaakko Heinimäki