Nälkiintyneet nuoret

Koululaiset ahmivat kouluruokia hurjalla innolla etenkin maanantaisin. Syynä tähän on se, että useassa perheessä ei viikonlopun aikana tehdä lämpimiä ruokia. Eli nämä kasvavassa iässä olevat nuoret joutuvat kamppailemaan välipaloilla kaksi vuorokautta ravitsevien koululounaiden välissä.

Kyllä tämän nälkäisyyden on huomannut työssä nuorten parissa. Varsinkin nuorilla miehillä vaikuttaa olevan tukeva pino roiskeläppiä (valmispizzoja) mukana aina leirille lähtiessä. Ja mäkit ovat täynnä teinejä viikonloppuisin (aika usein muulloinkin).

Väistämättä tulee mieleen kysymys siitä, eikö yhteinen ruokailu ole enää arvostettava asia? Missä muussa vaiheessa päivää perhe kokoontuu yhteen? Mikä pitää perheen yhdessä, missä vaiheessa vanhemmat kasvattavat lapsiaan?

Messun ytimessä oleva alttarin sakramentti on mitä suurimmassa määrin yhteen kokoontumista, yhteistä palveltavana olemista, rakkauden kokemista. Miten tämän armon voi avata esimerkiksi rippikoululaiselle, jolle yhteinen ateria ei ole mikään juttu? Miten selittää sitä suurta yhteyttä, joka ulottuu ajan rajan tuolle puolelle - juhlaan, jossa laulamme ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa?

"Samoin Hän otti maljan, kiitti ja sanoi: ottakaa ja juokaa tästä, et kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi."